sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Taina Latvala: Välimatka


WSOY 2012
253 sivua

Minulla on ollut lapsesta lähtien vastuullinen tehtävä. Minun on täytynyt pitää äiti iloisena.
Menneisyyteen takertunut äiti ja äitiinsä sitoutunut, kohta kolmikymppinen tytär matkustavat Etelä-Pohjanmaalta Teneriffalle juhlistamaan äidin 60-vuotispäivää. Äiti on asettunut jo vuosia sitten rutiineihinsa. Tytär kaipaa elämäänsä muutosta ja uutta puhtia, mutta on näkymättömin säikein kiinni lapsuudenkodissaan ja äidissään. Perheen tragedia on kadonnut isä, jonka mysteeri leijuu lomamatkan yllä.
Äiti katsoo karheita käsiään, ne ovat tarttuneet moneen hetkeen, silittäneet minut onnelliseksi. Hän on tottunut ihmisiin jotka pitävät hänen sydämessään kotia. Siellä asuu Tuulikki, kaiken omalla tavallaan sisustanut, ja mumma joka sammutti kaikki valot ukkosen aikaan, ja isi joka yhä soittaa säännöllisin väliajoin kelloa. 
Eniten äänessä on tytär, mutta välillä myös äidin muistikirja ja omille teilleen lähtenyt isä. Romaanin rakenne on kuin palapeli, jonka kuva tarkentuu palasten löytäessä oikeat paikkansa. Äidin tarina kasvaa. Myös sävy muuttuu tarinan edetessä napakaksi, jopa toteavaksi. Eteläpohjalainen murre tuo kerrontaan luonnetta ja rytmiä, huumoriakin.

Välimatka on Taina Latvalan kolmas romaani. Se näyttää ydinperheestä omanlaisensa asetelman, ja saattelee lukijansa tämän asetelman äärelle taitaen, kuin vaivihkaa.



Muualla:
Aamun kirja
Kiiltomato
Kirjainten virrassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...