Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen, jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti.
Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja-sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.
Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkkaaminen. Avioliitto on väljähtänyt: Oskari korkeintaan murahtelee vaimolleen ja pettää häntä nuoren puotineidin kanssa. Salmen ja Oskarin kaksi tytärtä ovat jo aikuisia.
Vaikuttaako mielenkiintoiselta? Minun kuvaukseni perusteella ehkä ei, mutta Joenpelto osaa kuvata kirjansa ajan ja ihmiset kiinnostavasti. Hän maalaa vuolasta ja vivahteikasta virtaa, jossa on tyyliä ja jännitteitä sekä monisärmäisiä henkilöhahmoja, jotka kehittyvät juonen edetessä. Nykylukijasta saattaa kuitenkin vaikuttaa hieman erikoiselta se, että Salme ja Oskari kuvataan jo ikääntyneinä ihmisinä, vaikka Salme on kirjan alussa 47-vuotias ja Oskari vähän vaille 50.
Oskari Hänninen yrittää kaikkensa päästäkseen arvostettuun asemaan ja aloittaa talohankkeen paikallisen talollisen Julinin kanssa. Myös tyttäret on valjastettu isänsä nousukasprojektiin: heille pitää saada kunnialliset ja ihanteelliset puolisot, joista olisi hyötyä Hännisen bisneksissä.
Keskeinen henkilö on myös Tilda Grönroos eli Tilta Kröönruusi on Salmen serkku ja lapsuudenystävä, sydämeltään tulenpalava kommunisti. Tildan kautta Joenpelto osoittaa luokka-ajattelun voimakkuuden. Sota on erottanut Salmen ja Tildan toisistaan, eikä häviäjän osa ole häävi, sen Tilda joutuu karvaasti kokemaan. Tildan sananvalmiutta ja kiivaspuheisuutta eivät vastoinkäymiset ole kuitenkaan lannistaneet, vaan Lohjan seudun murre on verevimmillään juuri hänen puhumanaan. Oululaisena voi vain ällistellä, miten taitavasti sekä Eeva Joenpelto että Liisamaija Laaksonen tämän puheenparren taitavat.
Kirjallisuuhistorioissa Joenpeltoa luonnehditaan historiallisen laajan epiikan perinnönjatkajaksi, Väinö Linnan ja Lauri Viidan seuraajaksi. Mutta erotuksena Linnasta ja Viidasta, Joenpellolla keskiössä on vahva ja sitkeä nainen.
Eeva Joenpelto ei kuitenkaan pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin naiskirjailijaksi tai vahvojen naisten kuvaajaksi. Tästä huolimatta hän tuli kirjoittaneeksi yhden merkittävimmistä romaanisarjoista, jossa yhteiskunnan muutosta kuvataan juuri naisten kautta. Näin Joenpeltoa on analysoinut kirjallisuuden professori emerita Liisi Huhtala.
WSOY 1974
289 sivua
Kommentit
Lähetä kommentti