Siirry pääsisältöön

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista




Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen, jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti.

Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja-sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.
 

Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkkaaminen. Avioliitto on väljähtänyt: Oskari korkeintaan murahtelee vaimolleen ja pettää häntä nuoren puotineidin kanssa. Salmen ja Oskarin kaksi tytärtä ovat jo aikuisia.

Vaikuttaako mielenkiintoiselta? Minun kuvaukseni perusteella ehkä ei, mutta Joenpelto osaa kuvata kirjansa ajan ja ihmiset kiinnostavasti. Hän maalaa vuolasta ja vivahteikasta virtaa, jossa on tyyliä ja jännitteitä sekä monisärmäisiä henkilöhahmoja, jotka kehittyvät juonen edetessä. Nykylukijasta saattaa kuitenkin vaikuttaa hieman erikoiselta se, että Salme ja Oskari kuvataan jo ikääntyneinä ihmisinä, vaikka Salme on kirjan alussa 47-vuotias ja Oskari vähän vaille 50.

Oskari Hänninen yrittää kaikkensa päästäkseen arvostettuun asemaan ja aloittaa talohankkeen paikallisen talollisen Julinin kanssa. Myös tyttäret on valjastettu isänsä nousukasprojektiin: heille pitää saada kunnialliset ja ihanteelliset puolisot, joista olisi hyötyä Hännisen bisneksissä. 


Keskeinen henkilö on myös Tilda Grönroos eli Tilta Kröönruusi on Salmen serkku ja lapsuudenystävä, sydämeltään tulenpalava kommunisti. Tildan kautta Joenpelto osoittaa luokka-ajattelun voimakkuuden. Sota on erottanut Salmen ja Tildan toisistaan, eikä häviäjän osa ole häävi, sen Tilda joutuu karvaasti kokemaan. Tildan sananvalmiutta ja kiivaspuheisuutta eivät vastoinkäymiset ole kuitenkaan lannistaneet, vaan Lohjan seudun murre on verevimmillään juuri hänen puhumanaan. Oululaisena voi vain ällistellä, miten taitavasti sekä Eeva Joenpelto että Liisamaija Laaksonen tämän puheenparren taitavat. 


Kirjallisuuhistorioissa Joenpeltoa luonnehditaan historiallisen laajan epiikan perinnönjatkajaksi, Väinö Linnan ja Lauri Viidan seuraajaksi. Mutta erotuksena Linnasta ja Viidasta, Joenpellolla keskiössä on vahva ja sitkeä nainen. 

Eeva Joenpelto ei kuitenkaan pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin naiskirjailijaksi tai vahvojen naisten kuvaajaksi. Tästä huolimatta hän tuli kirjoittaneeksi yhden merkittävimmistä romaanisarjoista, jossa yhteiskunnan muutosta kuvataan juuri naisten kautta. Näin Joenpeltoa on analysoinut kirjallisuuden professori emerita Liisi Huhtala.


WSOY 1974

289 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama