Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Atena 2012 311 sivua Eletään vuotta 1968. Helmi menee ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Koulutaipale alkaa kuitenkin kovin surullisesti, sillä Helmin paras ystävä Mirjami jää auton alle ja kuolee. Helmi on yksinäinen lapsi. Äidillä ei ole hänelle aikaa tai ymmärrystä, isästä ei ole tietoakaan. Nuorella Kaarina-opettajalla on riittämiin jo omassa elämässään. Veljet Timo ja Tommi eivät huoli pikkusiskoa leikkeihinsä, ja selvin päin mukavaa, jo aikuista Pena-veljeä vievät epämääräiset bisnekset.  Helmille jää vain mielikuvitusmaailma, jossa Mirjamikin on elossa ja mukana Helmin leikeissä. Lapsuus on kohtuullisen paljon käsitelty aihe kirjallisuudessa, ja esimerkiksi Hannu Väisäsen ja Mari Mörön lapsikuvaukset ovat muodostuneet nykykirjallisuuden klassikoiksi. Grönroosin tavassa kuvata pienen Helmin todellisuutta on kuitenkin persoonallista virettä ja siten myös uskottavuutta ja koskettavuutta. Helmiin ja Kaarinaan on helppo suhtautua myötäeläen, eikä sinällään masentavis

Kirjakauppaliitto 2012 122 sivua Parhaat ideat ovat yksinkertaisia ja Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on juuri sellainen: mutkaton, miltei askeettinen, perusasioissa pitäytyvä. Miniässä tapahtumia tarkastellaan Mielensäpahoittajan pojan vaimon näkökulmasta. Hän joutuu yllättäen huolehtimaan nilkkansa teloneesta appiukostaan ja samaan aikaan pitäisi hoidella myös rahakas kiinteistökauppa työpaikan venäläisvieraiden kanssa.  Yhteentörmäyksiltä ja kommelluksilta ei vältytä, etenkin kun miniän ja kaikkitietävän appiukon välillä on puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Luovitaan siis kuoripottujen ja nuudelien, postmodernin cityelämän ja Sysi-Suomen välimaastoissa. Kyröltä se onnistuu hauskasti ja jouhevasti, väliin koskettavastikin, jos kohta jo aavistuksen verran turhan tutulta tuntuen. Tähtiä annan kolme ja puoli. Miniä oli ensimmäinen Kirjan ja ruusun päivän kirja. Idea toimii kirjakauppojen näkökulmasta hyvin (siis jokainen yli kymmenellä eurolla kirjoja ost

WSOY 2012 130 sivua Kustantajalta saatu arvostelukappale Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun vaikka kuinka hitaasti ja säästellen yritin lukea, niin liian pian loppui Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike . Oli niin mukavaa seurata vanhan jäärän edesottamuksia ja ajatuksenkulkuja tällä kertaa gastronomisesta näkökulmasta. Sanoin opettelevani ruuanlaiton emäntäni keittokirjasta ja kuukauden kuluttua tänne saa tulla kuka tahansa sosiaaliministeri, kyttä taikka pakkohuostaanottaja katsomaan selviänkö vai nuhjaannunko. Vaimo makaa sairaalan vuodeosastolla, ja niin on Mielensäpahoittajan opeteltava ruoanlaitto. Ensimmäisenä opeteltavien ruokalajien listalla on ruskea kastike, joka muodostaa perunan ohella Mielensäpahoittajan ruokavalion perustan. ”Karpoamista” hän ei tietenkään ymmärrä ja mielensä siitä pahoittaa, kun pekonia, pihviä, munia ja voita hamstrataan kuin Huovis-Veikon kirjasessa. ”Eilen oli voi syntiä, nyt se loppuu kaupasta kuin pitkät kalsongit joulusesonkina, koska

Tammi 2012 203 sivua Oululaisen Pauliina Vanhatalon (s. 1979) neljäs romaani kertoo kolmekymppisen lakinaisen Aamu Mikkolan kolmesta elämästä. Töissä hän setvii perheriitoja, naapurikaunaa, työtapaturmia – pienempiä ja suurempia selkkauksia, joihin kaikkiin on löydyttävä jollain tapaa selkeä ja looginen ratkaisu.  Aamun yksityiselämä on uusperheen ristivedossa, ja oma mielen syvimpään sopukkaan on piilotettu suruista se raskain: oman lapsen menetys. Aamu pakenee hankalaa elämäntilannettaan hakemalla äitiyslomansijaisuutta. Hän saa paikan pikkukaupungin käräjäoikeuden tuomarina. Etäisyys omaan elämään ja läheisiin ihmisiin auttaa selvittämään tunne-elämää ja ihmissuhteita, ajattelee Aamu. Hänen strategiansa ei kuitenkaan toimi täydellisesti, sillä työnsä voi valita, samoin ihmissuhteensa, mutta kaikki ei ole valittavissa ja hallittavissa. Rinnakkain asettuvat julkinen ja yksityinen, hallittu ja hallitsematon, järki ja tunne, tulevaisuus ja mennyt. Osittain siksikin K