Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Tammi 2012
203 sivua

Oululaisen Pauliina Vanhatalon (s. 1979) neljäs romaani kertoo kolmekymppisen lakinaisen Aamu Mikkolan kolmesta elämästä. Töissä hän setvii perheriitoja, naapurikaunaa, työtapaturmia – pienempiä ja suurempia selkkauksia, joihin kaikkiin on löydyttävä jollain tapaa selkeä ja looginen ratkaisu. 

Aamun yksityiselämä on uusperheen ristivedossa, ja oma mielen syvimpään sopukkaan on piilotettu suruista se raskain: oman lapsen menetys. Aamu pakenee hankalaa elämäntilannettaan hakemalla äitiyslomansijaisuutta. Hän saa paikan pikkukaupungin käräjäoikeuden tuomarina.

Etäisyys omaan elämään ja läheisiin ihmisiin auttaa selvittämään tunne-elämää ja ihmissuhteita, ajattelee Aamu. Hänen strategiansa ei kuitenkaan toimi täydellisesti, sillä työnsä voi valita, samoin ihmissuhteensa, mutta kaikki ei ole valittavissa ja hallittavissa.

Rinnakkain asettuvat julkinen ja yksityinen, hallittu ja hallitsematon, järki ja tunne, tulevaisuus ja mennyt. Osittain siksikin Korvaamaton onnistuu käsittelemään vaikeaa ja läpeensä tunnepitoista aihetta ahdistamatta lukijaansa tai sortumatta pateettisuuteen. Etenkin elämän epävarmuus kuvataan tarkasti ja todesti.

Hallittu rakenne ja puhutteleva sisältö saavat minulta neljä ja puoli tähteä. Korvaamaton jää mieleen. Se kertoo ennen kaikkea sydämen rohkeudesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot