sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton

Tammi 2012
203 sivua

Oululaisen Pauliina Vanhatalon (s. 1979) neljäs romaani kertoo kolmekymppisen lakinaisen Aamu Mikkolan kolmesta elämästä. Töissä hän setvii perheriitoja, naapurikaunaa, työtapaturmia – pienempiä ja suurempia selkkauksia, joihin kaikkiin on löydyttävä jollain tapaa selkeä ja looginen ratkaisu. 

Aamun yksityiselämä on uusperheen ristivedossa, ja oma mielen syvimpään sopukkaan on piilotettu suruista se raskain: oman lapsen menetys. Aamu pakenee hankalaa elämäntilannettaan hakemalla äitiyslomansijaisuutta. Hän saa paikan pikkukaupungin käräjäoikeuden tuomarina.

Etäisyys omaan elämään ja läheisiin ihmisiin auttaa selvittämään tunne-elämää ja ihmissuhteita, ajattelee Aamu. Hänen strategiansa ei kuitenkaan toimi täydellisesti, sillä työnsä voi valita, samoin ihmissuhteensa, mutta kaikki ei ole valittavissa ja hallittavissa.

Rinnakkain asettuvat julkinen ja yksityinen, hallittu ja hallitsematon, järki ja tunne, tulevaisuus ja mennyt. Osittain siksikin Korvaamaton onnistuu käsittelemään vaikeaa ja läpeensä tunnepitoista aihetta ahdistamatta lukijaansa tai sortumatta pateettisuuteen. Etenkin elämän epävarmuus kuvataan tarkasti ja todesti.

Hallittu rakenne ja puhutteleva sisältö saavat minulta neljä ja puoli tähteä. Korvaamaton jää mieleen. Se kertoo ennen kaikkea sydämen rohkeudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...