sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sanni Purhonen: Ihmiskoirat


Daimon 2014
46 sivua


Sanni Purhosen (s. 1983) runoissa tasapainoillaan kapealla alustalla. Elämä on niissä kuin vähän tärähtänyt valokuva, sijoiltaan nyrjähtänyt ja helposti särkyvä. Pienet hetket rinnastuvat lakoniseen, aavistuksen dystooppiseen tunnelmaan. Lopun aikoja tässä elellään, mutta ironisen ymmärryksen sävyttämänä: "Istuminen tappaa / nukkuminen pitää hengissä vain väliaikaisesti".


Kokoelma on jaettu neljään osaan: Haavoittunut talvi, Maailmanpyörä, Leninin patsas ja Ihmiskoirat. Haavoittuneen talven kuvat ovat groteskeja ja paikoin vähän kuluneitakin. Leninin patsaassa vuosi taittuu kaikkialle valonsa tunkevaan kevääseen ja Ihmiskoirissa päivä painuu iltaan, joka "on täynnä omituista naurua / ihmiskoirat nilkuttavat katulamppujen alla. Tulee mieleen Kauko Röyhkän biisi Helvetti, jossa rampa klenkkaa pitkin hiekkatietä ja höpisee itsekseen.


Harmittavan usein runojen asetelma ja kertojan havainnot jäävät nupulleen. Tulee olo, että tästä tai tuosta olisi voinut kertoa enemmänkin. Mitä tapahtui kätensä irrottaneelle miehelle? Ihmiset ovat yhtäältä kasvotonta massaa, toisaalta puoliksi eläimiä. Koirat ja kissat elävät kahlittuina, mutta villielämillä on vielä vapautensa:

naakka kävelee tienlaitaa
itsevarmemmin kuin kukaan
pihalla hevosen kokoinen rusakko

yö ryömii ylle

parvekkeenovi jää auki
elokuun tulla

Sanni Purhonen on vantaalainen runoilija, toimittaja, kustannustoimittaja ja kriitikko. Ihmiskoirat on hänen toinen teoksensa. Hänen tuotantoonsa voi tutustua myös Haittaako jos kysyn? -videoteoksen välityksellä. Sen on ohjannut Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen.



Toisaalla:
Turun Sanomat
Nyt.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...