Anneli Kanto: Pyöveli

Gummerus 2015
387 sivua

Tuomari on kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon, varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomarin oikea käsi.

Aina eivät pyövelin mestaamat olleet paatuneita rikollisia tai pahantekijöitä. Monesti tuomiolla oli lapsensurmasta syytettyjä, epätoivoisia neitoja tai noituudesta epäiltyjä, yleensä köyhälistöön kuuluvia naisia. Oikean ja väärän raja oli ja on edelleen suhteellinen ja muuttuva. Tosielämästä tiedetään, että esimerkiksi oulunsalolainen piika Anna Laurintytär Muikku varasti alttarivaatteen kertomansa mukaan oululaisen kauppiaanvaimon noitumana.

Pyövelissä noitavainojen lietsoma hulluus pääsee valloilleen vasta romaanin loppupuolella. Sitä ennen seurataan Johannin oppivuosia isänsä ammattiin, pyöveliksi. Toinen tarinan keskeinen henkilö on kalseassa avioliitossaan kipuileva, Vaasan kihlakunnantuomari Wisander, jonka sana on laki myös häilyväisille kirkonmiehille. Kolmas päähenkilö, ryysyistä vakavaraiseksi apteekkariksi kipuava Petter Eggerts on mielenkiintoinen hahmo, jonka rohdoista etsivät helpotusta yhtä lailla rahvas kuin jalosukuisetkin.

Esittelen lääkkeet ja selitän rauhallisesti ja ystävällisesti, että viattomasti mestattujen kyynelillä kasvaneet juuret parantavat hermotaudit ja Egyptin muumioista saatu kallisarvoinen Mumia Vera lopettaa sisuskalujen kivistyksen. Naiset pitävät erityisesti Helmieliksiiristä ja Kultatinktuurasta, joita myyn naisellisten vaivojen parantamiseen. Yrttien kanssa keitettyä lepakonrasvaa suosittelen kasvojen kauneuden säilyttämiseen.

Anneli Kanto hallitsee aikakauden ja sen yksityiskohdat: tapakulttuurin, esineistön, uskomukset ja aatteet. Hän osaa luoda mikrohistoriallisesti uskottavan näkökulman, jossa yksilöiden elämänkohtaloista muodostuu osa laajempaa kokonaisuutta. Todelliset tapahtumat, joita Pyövelinkin taustalla on, ja fiktio sulautuvat eläväksi kokonaisuudeksi.
 
Tämä oli ensimmäinen Anneli Kannon romaani jonka luin, mutta ei suinkaan viimeinen. Kansalaissotaan sijoittuva Veriruusut (2008) on varmasti tutustumisen arvoinen, kuten myös esikoisromaani Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (2007), jossa eletään niin ikään noitavainojen aikaa.   

Loppulauseessaan kirjailija kiittää muiden tahojen lisäksi myös "Suomen ilmaista palvelevaa kirjastolaitosta lähikirjastoineen". Tämän lämmittävämpää kiitosta ei voi kirjastonhoitaja työstään saada.


Toisaalla:
Villasukka kirjahyllyssä
Strada: Millaista olisikaan olla 1600-luvun pyöveli?
YLE Uutiset: Myös pyöveli oli ihminen - Anneli Kanto kirjoittaa ihmisen historiaa