Siirry pääsisältöön

Anneli Kanto: Pyöveli


Gummerus 2015
387 sivua


Tuomari on kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon, varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomarin oikea käsi.

Aina eivät pyövelin mestaamat olleet paatuneita rikollisia tai pahantekijöitä. Monesti tuomiolla oli lapsensurmasta syytettyjä, epätoivoisia neitoja tai noituudesta epäiltyjä, yleensä köyhälistöön kuuluvia naisia. Oikean ja väärän raja oli ja on edelleen suhteellinen ja muuttuva. Tosielämästä tiedetään, että esimerkiksi oulunsalolainen piika Anna Laurintytär Muikku varasti alttarivaatteen kertomansa mukaan oululaisen kauppiaanvaimon noitumana.


Pyövelissä noitavainojen lietsoma hulluus pääsee valloilleen vasta romaanin loppupuolella. Sitä ennen seurataan Johannin oppivuosia isänsä ammattiin, pyöveliksi. Toinen tarinan keskeinen henkilö on kalseassa avioliitossaan kipuileva, Vaasan kihlakunnantuomari Wisander, jonka sana on laki myös häilyväisille kirkonmiehille. Kolmas päähenkilö, ryysyistä vakavaraiseksi apteekkariksi kipuava Petter Eggerts on mielenkiintoinen hahmo, jonka rohdoista etsivät helpotusta yhtä lailla rahvas kuin jalosukuisetkin.


Esittelen lääkkeet ja selitän rauhallisesti ja ystävällisesti, että viattomasti mestattujen kyynelillä kasvaneet juuret parantavat hermotaudit ja Egyptin muumioista saatu kallisarvoinen Mumia Vera lopettaa sisuskalujen kivistyksen. Naiset pitävät erityisesti Helmieliksiiristä ja Kultatinktuurasta, joita myyn naisellisten vaivojen parantamiseen. Yrttien kanssa keitettyä lepakonrasvaa suosittelen kasvojen kauneuden säilyttämiseen.

Anneli Kanto hallitsee aikakauden ja sen yksityiskohdat: tapakulttuurin, esineistön, uskomukset ja aatteet. Hän osaa luoda mikrohistoriallisesti uskottavan näkökulman, jossa yksilöiden elämänkohtaloista muodostuu osa laajempaa kokonaisuutta. Todelliset tapahtumat, joita Pyövelinkin taustalla on, ja fiktio sulautuvat eläväksi kokonaisuudeksi.
 

Tämä oli ensimmäinen Anneli Kannon romaani jonka luin, mutta ei suinkaan viimeinen. Kansalaissotaan sijoittuva Veriruusut (2008) on varmasti tutustumisen arvoinen, kuten myös esikoisromaani Piru, kreivi, noita ja näyttelijä (2007), jossa eletään niin ikään noitavainojen aikaa.   

Loppulauseessaan kirjailija kiittää muiden tahojen lisäksi myös "Suomen ilmaista palvelevaa kirjastolaitosta lähikirjastoineen". Tämän lämmittävämpää kiitosta ei voi kirjastonhoitaja työstään saada.


Toisaalla:
Villasukka kirjahyllyssä
Strada: Millaista olisikaan olla 1600-luvun pyöveli?
YLE Uutiset: Myös pyöveli oli ihminen - Anneli Kanto kirjoittaa ihmisen historiaa

Kommentit

  1. Minäkin ajattelin tutustua noihin Kannon aikaisempiin romaaneihin. Kannon toimittama kummitusjuttukokoelma Kuollut kulkee (...) jätti vähän kylmäksi, mutta Pyövelistä pidin, varsinkin sitten kun opin erottamaan kolmikon kertojaäänet toisistaan. Mukavan vähäeleinen, mutta silti paljon tietoa ja tunteita tarjoava teos. Takakansi johdatti hieman harhaan, kuvittelin noitavainojen olevan isommassa osassa, mutta onneksi tarina kulki hyvin vähemmälläkin "noitumisella".

    Voin uskoa, että Kannon kiitokset lämmittivät mieltä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin