Siirry pääsisältöön

Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja


WSOY 1983

Työhön liittyvä lukuprojekti sysäsi minut Pohjois-Suomen kirjaklassikoiden pariin. Aloitin urakan Joni Skiftesvikin palkitulla esikoisteoksella Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983).

Skiftesvikiä on luonnehdittu Pentti Haanpään veroiseksi novellin mestariksi, ja aloitusnovelli "Aavistaja" osoittaakin, ettei vertaus ole tuulesta temmattu. Sota-aikaan sijoittuva novelli kertoo Eilan isästä, joka varustautuu kaikin mahdollisin tavoin vihollisen hyökkäyksen varalle ja jolle muut naureskelevat. Myös Eilaa pilkataan isän puuhien vuoksi. Itse tapahtumien kulku kerrotaan takaumana. Eilan äiti on Skiftesvikin tuotannolle tyypillinen naishahmo: nöyryytetty ja arjen rosoisuudesta liikaakin osakseen saanut, mutta omalla tavallaan ylpeä ja rohkea nainen.

Puhalluskukkapojan neljästätoista novellista mieleeni jäi parhaiten juuri "Aavistaja", huviteltta-aiheinen "Piippolaan" sekä vahvatunnelmainen niminovelli "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja", jonka taustalla on 1960-luvulla sattunut hukkumistapaus kirjailijan kotiseudulla Haukiputaan Martinniemessä.

Skiftesvik-suosikkeihini lukeutuvat myös Viltteri ja Mallu -kertomukset, joita Puhalluskukkapojassa on kaksin kappalein. Ensiesiintymisensä autoja rassaava Viltteri tekee novellissa "Vanha mies", jonka pääosassa on kuitenkin teini-iän vinkeisiin jämähtänyt, ei enää niin nuori Öövini.

"Vanha mies" on yksi kolmesta novellista, joita Skiftesvik on käyttänyt Matti Ijäksen ohjaaman, kulttimaineeseen nousseen Katsastus-elokuvan (1988) pohjana.

Viltteri pääsee pääosaan "Vanhalle miehelle" jatkoksi kirjoitetussa "Näprääjässä". Lujatahtoinen ja sanavalmis Mallu on synnyttänyt käsipuolen poikavauvan, jonka todennäköinen isä ikuinen tyhjätasku ja kovan onnen koettelema Viltteri on. Mallun veli Junnu, joka on novellin kertoja, luo Viltterista varsin osuvan henkilökuvan:
    Viltteri oli ollut aina näprääjä.
    Niin kauan kuin muistin hän oli näprännyt. Ei mitään suurta, sellaista pientä ja vähäarvoista.
    Se oli aivan pentu, kun se osti loppuunajettuja moponresuja ja tuhrasi niiden kanssa iltakaudet. Niihin se haaskasi vähät rahansa. Mopoilla jaa omatekoisilla rakkineilla se päryytteli pitkin kyliä silloin harvoin kuin sai ne kulkemaan. Se ei lukenut läksyjä eikä välittänyt koulusta. Se vain näpräsi.
Harvassa kirjallisessa hahmossa on niin maanläheistä särmää kuin Viltteri ja Mallu -novellien henkilöissä. Junnun tokaisema ”pikku vikoja, heleppo korjata” sopisi elämänasenteeksikin.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jaana Märsynaho21. heinäkuuta 2012 klo 17.18

    Viltteri ja Mallu -novellit on koottu kokoelmaan Viltteri ja Mallu (2003): http://oulu.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/skiftesvik/viltteri.htm.

    VastaaPoista
  2. Villis / Villasukka kirjahyllyssä23. heinäkuuta 2012 klo 22.07

    Olen monesti pyöritellyt Skiftesvikin teoksia kirjastossa, mutta en ole tainnut lukea vielä yhtään. Hyi minua, häpeän ;) Kiitos muistutuksesta, S:n kirjoja pitää ehdottomasti lainata ja lukea.

    VastaaPoista
  3. Jaana Märsynaho25. heinäkuuta 2012 klo 9.47

    Viltteri ja Mallu -novelleista on helppo aloittaa. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...
3 kommenttia
Lue lisää

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 1964 Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta. Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa. Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja häne...
6 kommenttia
Lue lisää