lauantai 21. heinäkuuta 2012

Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja


WSOY 1983

Työhön liittyvä lukuprojekti sysäsi minut Pohjois-Suomen kirjaklassikoiden pariin. Aloitin urakan Joni Skiftesvikin palkitulla esikoisteoksella Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983).

Skiftesvikiä on luonnehdittu Pentti Haanpään veroiseksi novellin mestariksi, ja aloitusnovelli "Aavistaja" osoittaakin, ettei vertaus ole tuulesta temmattu. Sota-aikaan sijoittuva novelli kertoo Eilan isästä, joka varustautuu kaikin mahdollisin tavoin vihollisen hyökkäyksen varalle ja jolle muut naureskelevat. Myös Eilaa pilkataan isän puuhien vuoksi. Itse tapahtumien kulku kerrotaan takaumana. Eilan äiti on Skiftesvikin tuotannolle tyypillinen naishahmo: nöyryytetty ja arjen rosoisuudesta liikaakin osakseen saanut, mutta omalla tavallaan ylpeä ja rohkea nainen.

Puhalluskukkapojan neljästätoista novellista mieleeni jäi parhaiten juuri "Aavistaja", huviteltta-aiheinen "Piippolaan" sekä vahvatunnelmainen niminovelli "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja", jonka taustalla on 1960-luvulla sattunut hukkumistapaus kirjailijan kotiseudulla Haukiputaan Martinniemessä.

Skiftesvik-suosikkeihini lukeutuvat myös Viltteri ja Mallu -kertomukset, joita Puhalluskukkapojassa on kaksin kappalein. Ensiesiintymisensä autoja rassaava Viltteri tekee novellissa "Vanha mies", jonka pääosassa on kuitenkin teini-iän vinkeisiin jämähtänyt, ei enää niin nuori Öövini.

"Vanha mies" on yksi kolmesta novellista, joita Skiftesvik on käyttänyt Matti Ijäksen ohjaaman, kulttimaineeseen nousseen Katsastus-elokuvan (1988) pohjana.

Viltteri pääsee pääosaan "Vanhalle miehelle" jatkoksi kirjoitetussa "Näprääjässä". Lujatahtoinen ja sanavalmis Mallu on synnyttänyt käsipuolen poikavauvan, jonka todennäköinen isä ikuinen tyhjätasku ja kovan onnen koettelema Viltteri on. Mallun veli Junnu, joka on novellin kertoja, luo Viltterista varsin osuvan henkilökuvan:
    Viltteri oli ollut aina näprääjä.
    Niin kauan kuin muistin hän oli näprännyt. Ei mitään suurta, sellaista pientä ja vähäarvoista.
    Se oli aivan pentu, kun se osti loppuunajettuja moponresuja ja tuhrasi niiden kanssa iltakaudet. Niihin se haaskasi vähät rahansa. Mopoilla jaa omatekoisilla rakkineilla se päryytteli pitkin kyliä silloin harvoin kuin sai ne kulkemaan. Se ei lukenut läksyjä eikä välittänyt koulusta. Se vain näpräsi.
Harvassa kirjallisessa hahmossa on niin maanläheistä särmää kuin Viltteri ja Mallu -novellien henkilöissä. Junnun tokaisema ”pikku vikoja, heleppo korjata” sopisi elämänasenteeksikin.

3 kommenttia:

  1. Viltteri ja Mallu -novellit on koottu kokoelmaan Viltteri ja Mallu (2003): http://oulu.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/skiftesvik/viltteri.htm.

    VastaaPoista
  2. Olen monesti pyöritellyt Skiftesvikin teoksia kirjastossa, mutta en ole tainnut lukea vielä yhtään. Hyi minua, häpeän ;) Kiitos muistutuksesta, S:n kirjoja pitää ehdottomasti lainata ja lukea.

    VastaaPoista
  3. Viltteri ja Mallu -novelleista on helppo aloittaa. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...