Siirry pääsisältöön

Anu Juvonen: Lähiöoksennus


Minerva 2013
225 sivua

Anu Juvosen (s. 1975) esikoisromaani on kasvukertomus 1980-luvun Helsingin Kannelmäestä. Samantyyppisessä lähiömiljöössä ja teemoissa liikutaan esimerkiksi Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomessa, mutta Lähiöoksennuksen päähenkilö Katja on vähän vähemmän ulkopuolinen kuin Röyhkän Välde. Eikä Kannelmäestä löydy sitä pohjoisen pikkukaupungin pysähtyneisyyttä, jota Miss Farkku-Suomi paikoin kuvaa.


Nuoruus on kuitenkin yhtäläistä kaikkialla. Hiuksia tupeerataan, meikataan, tupakoidaan ja kännäillään. Katja asuu äitinsä ja veljensä kanssa Kannelmäessä, jossa elämän rosoisuus on peittelemättä julki. Katjan ystävän Sannan isä on rappioalkoholisti, toisen kaverin isä käyttää tytärtään hyväkseen. Puliukot hakevat alaikäisille viinaa ja pusikoissa vilisee itsensäpaljastajia.


Katja, Sanna ja Mirri elävät hetkessä: kaikki on koettava tässä ja nyt, mahdollisimman nopeasti ja voimallisesti. Harrastuksista tärkein on kännäily, jota kuvataan myös koomisin äänenpainoin:

– Niin kuin esimerkiksi muskottipähkinöitä. Niitä myydään ihan tavallisissa kaupoissa, ja sitten vaan pureskelette ja syötte ne veden kanssa. Kymmenellä pähkinällä saa jo nupit täysin sekaisin. Tai poltatte banaania.
      Nyt luokassa kuului tyrskähtelyä. Olin varma, että se vedätti. Päänsekoitusta banaanilla?
– Kuivatatte banaaninkuoret uunissa ja poltatte ne piipussa tai kääritte sätkän, niin saatte kuupat kaakkoon, Perttu jatkoi.
Romaanin perusvire on onneksi humoristinen, muutoin se voisi olla perin ahdistavaa luettavaa, vaikka tytöt huolehtivatkin toisistaan, eikä Katja menetä uskoaan parempaan tulevaisuuteen.

Lähiöoksennus ei ole, kuten nimestäkin voisi päätellä, mikään kaunokirjallisen monitasoinen tai hienovireisillä sävyeroilla leikittelevä teos. Sen voima piilee siinä autenttisessa nostalgiassa ja estetiikassa, jota se meille tuona aikana nuoruutemme eläneille tarjoaa. 

Televisiosta tuli Lauantaitanssit, joka oli vanhempieni viikottainen tv-kliimaksi. En ymmärtänyt, miksi katsoimme liian lähellä kameran linssiä Erkki Junkkarisen tahdissa tanssivia pareja mustavalkoiselta ruudulta. Ajantappamiseksi valitsimme Peten kanssa joka viikko omat parimme joita seurasimme, mutta studioon oli raahattu liikaa humppaavia eläkeläisiä ja saman parin kyttääminen oli hankalaa.

Muualla:
Anu Juvosen haastattelu Hesarissa
Mari A:n kirjablogi
Kirjavinkit
MTV3 Kirjat


Kommentit

  1. Tämä meni minun lukulistalleni. Olen viereistä vuosikertaa ja vaikkei Kannelmäki olekaan tuttu muuten kuin junan ikkunasta, niin tarpeeksi läheltä sekin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin