sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Anu Juvonen: Lähiöoksennus


Minerva 2013
225 sivua

Anu Juvosen (s. 1975) esikoisromaani on kasvukertomus 1980-luvun Helsingin Kannelmäestä. Samantyyppisessä lähiömiljöössä ja teemoissa liikutaan esimerkiksi Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomessa, mutta Lähiöoksennuksen päähenkilö Katja on vähän vähemmän ulkopuolinen kuin Röyhkän Välde. Eikä Kannelmäestä löydy sitä pohjoisen pikkukaupungin pysähtyneisyyttä, jota Miss Farkku-Suomi paikoin kuvaa.


Nuoruus on kuitenkin yhtäläistä kaikkialla. Hiuksia tupeerataan, meikataan, tupakoidaan ja kännäillään. Katja asuu äitinsä ja veljensä kanssa Kannelmäessä, jossa elämän rosoisuus on peittelemättä julki. Katjan ystävän Sannan isä on rappioalkoholisti, toisen kaverin isä käyttää tytärtään hyväkseen. Puliukot hakevat alaikäisille viinaa ja pusikoissa vilisee itsensäpaljastajia.


Katja, Sanna ja Mirri elävät hetkessä: kaikki on koettava tässä ja nyt, mahdollisimman nopeasti ja voimallisesti. Harrastuksista tärkein on kännäily, jota kuvataan myös koomisin äänenpainoin:

– Niin kuin esimerkiksi muskottipähkinöitä. Niitä myydään ihan tavallisissa kaupoissa, ja sitten vaan pureskelette ja syötte ne veden kanssa. Kymmenellä pähkinällä saa jo nupit täysin sekaisin. Tai poltatte banaania.
      Nyt luokassa kuului tyrskähtelyä. Olin varma, että se vedätti. Päänsekoitusta banaanilla?
– Kuivatatte banaaninkuoret uunissa ja poltatte ne piipussa tai kääritte sätkän, niin saatte kuupat kaakkoon, Perttu jatkoi.
Romaanin perusvire on onneksi humoristinen, muutoin se voisi olla perin ahdistavaa luettavaa, vaikka tytöt huolehtivatkin toisistaan, eikä Katja menetä uskoaan parempaan tulevaisuuteen.

Lähiöoksennus ei ole, kuten nimestäkin voisi päätellä, mikään kaunokirjallisen monitasoinen tai hienovireisillä sävyeroilla leikittelevä teos. Sen voima piilee siinä autenttisessa nostalgiassa ja estetiikassa, jota se meille tuona aikana nuoruutemme eläneille tarjoaa. 

Televisiosta tuli Lauantaitanssit, joka oli vanhempieni viikottainen tv-kliimaksi. En ymmärtänyt, miksi katsoimme liian lähellä kameran linssiä Erkki Junkkarisen tahdissa tanssivia pareja mustavalkoiselta ruudulta. Ajantappamiseksi valitsimme Peten kanssa joka viikko omat parimme joita seurasimme, mutta studioon oli raahattu liikaa humppaavia eläkeläisiä ja saman parin kyttääminen oli hankalaa.

Muualla:
Anu Juvosen haastattelu Hesarissa
Mari A:n kirjablogi
Kirjavinkit
MTV3 Kirjat


2 kommenttia:

  1. Blogistani löytyy sinulle haaste! =D

    VastaaPoista
  2. Tämä meni minun lukulistalleni. Olen viereistä vuosikertaa ja vaikkei Kannelmäki olekaan tuttu muuten kuin junan ikkunasta, niin tarpeeksi läheltä sekin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...