Siirry pääsisältöön

Anu Juvonen: Lähiöoksennus


Minerva 2013
225 sivua

Anu Juvosen (s. 1975) esikoisromaani on kasvukertomus 1980-luvun Helsingin Kannelmäestä. Samantyyppisessä lähiömiljöössä ja teemoissa liikutaan esimerkiksi Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomessa, mutta Lähiöoksennuksen päähenkilö Katja on vähän vähemmän ulkopuolinen kuin Röyhkän Välde. Eikä Kannelmäestä löydy sitä pohjoisen pikkukaupungin pysähtyneisyyttä, jota Miss Farkku-Suomi paikoin kuvaa.


Nuoruus on kuitenkin yhtäläistä kaikkialla. Hiuksia tupeerataan, meikataan, tupakoidaan ja kännäillään. Katja asuu äitinsä ja veljensä kanssa Kannelmäessä, jossa elämän rosoisuus on peittelemättä julki. Katjan ystävän Sannan isä on rappioalkoholisti, toisen kaverin isä käyttää tytärtään hyväkseen. Puliukot hakevat alaikäisille viinaa ja pusikoissa vilisee itsensäpaljastajia.


Katja, Sanna ja Mirri elävät hetkessä: kaikki on koettava tässä ja nyt, mahdollisimman nopeasti ja voimallisesti. Harrastuksista tärkein on kännäily, jota kuvataan myös koomisin äänenpainoin:

– Niin kuin esimerkiksi muskottipähkinöitä. Niitä myydään ihan tavallisissa kaupoissa, ja sitten vaan pureskelette ja syötte ne veden kanssa. Kymmenellä pähkinällä saa jo nupit täysin sekaisin. Tai poltatte banaania.
      Nyt luokassa kuului tyrskähtelyä. Olin varma, että se vedätti. Päänsekoitusta banaanilla?
– Kuivatatte banaaninkuoret uunissa ja poltatte ne piipussa tai kääritte sätkän, niin saatte kuupat kaakkoon, Perttu jatkoi.
Romaanin perusvire on onneksi humoristinen, muutoin se voisi olla perin ahdistavaa luettavaa, vaikka tytöt huolehtivatkin toisistaan, eikä Katja menetä uskoaan parempaan tulevaisuuteen.

Lähiöoksennus ei ole, kuten nimestäkin voisi päätellä, mikään kaunokirjallisen monitasoinen tai hienovireisillä sävyeroilla leikittelevä teos. Sen voima piilee siinä autenttisessa nostalgiassa ja estetiikassa, jota se meille tuona aikana nuoruutemme eläneille tarjoaa. 

Televisiosta tuli Lauantaitanssit, joka oli vanhempieni viikottainen tv-kliimaksi. En ymmärtänyt, miksi katsoimme liian lähellä kameran linssiä Erkki Junkkarisen tahdissa tanssivia pareja mustavalkoiselta ruudulta. Ajantappamiseksi valitsimme Peten kanssa joka viikko omat parimme joita seurasimme, mutta studioon oli raahattu liikaa humppaavia eläkeläisiä ja saman parin kyttääminen oli hankalaa.

Muualla:
Anu Juvosen haastattelu Hesarissa
Mari A:n kirjablogi
Kirjavinkit
MTV3 Kirjat


Kommentit

  1. Tämä meni minun lukulistalleni. Olen viereistä vuosikertaa ja vaikkei Kannelmäki olekaan tuttu muuten kuin junan ikkunasta, niin tarpeeksi läheltä sekin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu. Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa. 

Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa.

Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ottanut toine…

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki ja Unohdettu vartti

Weilin+Göös 1985
141 sivua

Weilin+Göös 1986
146 sivua

Mulla on huono moottorikelkka, sillä mie lähen lauantai-iltana kairole ja tulen sunnuntai-iltana takasi. Sitten mie viikon siinä oottelen ja taas ko tullee lauantai niin mie lähen puottehleen korpheen. Sielä mie nukun laavusa tai jossaki eräkämpälä, enimmäkseen mie annan kelkan kulkea. Ylös vaarojen pääle ja alas. Rosa Liksom (s. 1958) on yksi suomalaisen nykykirjallisuuden suurista nimistä. Hän toi kirjallisuuteemme pätkäproosan ja murteen ja tavallaan myös marginaali-ihmiset: narkkarit ja prostituoidut sekä pohjoisten peräkammareiden aikamiespojat. Ensimmäisten novellikokoelmiensa Yhden yön pysäkki (1985) ja Unohdettu vartti (1986) perusteella Liksomia luonnehdittiinkin ulkopuolisten ja syrjäytyneiden tulkiksi.

Liksomin nimettömät novellit rakentuvat usein monologin tai lakonisen dialogin muotoon. Huumori on sarkastista ja ihmissuhteet äkkivääriä. Osattomuus on yhtäläistä kaikkialla.

Parhaimmillaan Liksom on kirjoittaessaan Lapin syrj…

Paavo Rintala: Pojat

Otava 1958

Teuvo Pakkala toi kirjallisuuteen Oulun Vaaran kaupunginosan, Matti Hälli Tuiran, Paavo Rintala puolestaan lapsuus- ja kouluvuosiensa Raksilan. Työläisten ja köyhien alueita kaikki tyynni. 

Rintalan Raksila ajoittuu jatkosotaan. Oulu oli saksalaisten varuskuntakaupunki ja kaupungintalollakin liehuivat hakaristiliput. Tuiraan rakennettua saksalaisten suurinta parakkikylää kutsuttiin Pikku-Berliiniksi ja tämä nimitys elää yhä osana paikallishistoriaa yhtä lailla kuin esimerkiksi Koskela tunnetaan Pikku-Moskovana.

Kotirintaman arki näyttäytyy romaanissa kaupankäyntinä ja vehtaamisena saksalaisten kanssa. Sota on luonut poikkeusolot, joissa normaalit käytöskoodit eivät välttämättä päde. Kerronnan keskiössä toimivalle raksilalaiselle poikasakille sota on ennen kaikkea jännittävää peliä ja saksalaissotilaiden ja heidän heilojensa ”vaanimista”, jos kohta Immu, Pate, Urkki, Matti ja etenkin oman onnensa nojaan jätetty Jake oppivat tuntemaan myös sodan nurjemman puolen: puutteen ja kuo…