Siirry pääsisältöön

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö


Like 2013
253 sivua
Äitini oli sairas, mielisairas. Ja niin sairas, että minä olin oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä kuinka skitsofrenia kirjoitetaan, ja sitä eivät osanneet kaikki aikuisetkaan. Minä osasin kirjoittaa sen latinaksikin: schizophrenia. Ja tiesin että sairaudelle annettiin myös numero, diagnoosi. Tiesin psykoterapian, tiesin lääkkeet nimeltä, tiesin millainen oli Diapamin 10 milligramman tabletti ja montako äiti kesti niitä vaipumatta liian syvään uneen ja kuinka kalliita ne olivat.

 Annan lapsuuden yllä on varjo: kirjailijaäidin psyykkinen sairaus. Anna oppii sen myötä selviytyjäksi, joka huolehtii itsensä ohella myös äidistään. Onneksi apuakin on ulottuvilla, jos kohta sitä on joskus haettava rämpimällä umpihangessa keskellä yötä.

 Huomenkellotyttö on fiktiivinen romaani, joka perustuu oululaisen Sarianna Vaaran (s. 1961) omakohtaisiin kokemuksiin. Hänen äitinsä Maria Vaara (1931–1992) oli kainuulaislähtöinen kirjailija, jonka tuotannon läpikäyvänä teemana on mielen pirstaloitunut todellisuus ja sen eheytyminen. 

 Huomenkellotytön minäkertoja kuvaa tapahtumia ja tunnelmia hyvin henkilökohtaisesti. Oikeastaan Annalla on kaksi äitiä. Rakastava, huolehtiva ja leikkimielinen äiti jaksaa huomioida myös lapsensa ja huolehtia heistä. Sairas äiti on vajonnut harhaiseen todellisuuteensa, josta hän yrittää paeta toistuvin itsemurhayrityksin. Ymmärrettävästi myös Annan tunteiden skaala äitiänsä kohtaan on laaja rakkaudesta vihaan ja syyllisyyteen. Silti Annan ja äidin suhde on läheinen ja lämmin. Erityisesti heitä yhdistää rakkaus kirjoihin ja kirjoittamiseen. 

 Vanhempana Annan on pakko ottaa etäisyyttä, jotta saisi oman elämänsä tasapainoisille kantimille. Silti hän pysyy äitinsä puolella. Toisinhan tapahtuu esimerkiksi Kreetta Onkelin Ilosessa talossa (1996) tai Taija Tuomisen Tiikerihaissa (2000) – näissä äiti-tytär -klassikoissa, jotka todistavat, miten menneisyys ja muistot rakentavat minuutta. Me kaikki kannamme mukanamme äitejämme ja edellisten sukupolvien kokemuksia. Huomenkellotytössä nämä kokemukset kasvavat myös voimaannuttaviksi.
Toisaalla:
Anna minun lukea enemmän
Ensilumi kuljettaa muistoihin | Forum24
Kirjainten virrassa
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso24. marraskuuta 2013 klo 14.36

    Terveisiä Ouluun, kotikaupunkiini. Tämä kirja kosketti minua suunnattomasti, sillä olen lukenut Sarianna Vaaran äidin Maria Vaaran kirjoja ja seurasin aikoinaan hänen elämäänsä mediasta. Olihan hän kotikaupunkimme asukas, Tullista tullut niin kuin itsekin.
    Annasta kasvoi vahva ihminen, muiden auttaja. Tämä on monen lapsen osa, joiden perheessä sairastetaan mielenterveyteen liittyviä sairauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana Märsynaho24. marraskuuta 2013 klo 17.14

      Anna on todellakin vahva jopa hämmästyttävän vahva. Ja romaanikin päättyy seesteisiin tunnelmiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää