Siirry pääsisältöön

Harri V. Hietikko: Lausukaa Paranoid


Johnny Kniga 2013
223 sivua

Tehtävä: Etsi mimmi. Löydä mimmi.
Mimmi löytyy suhteellisen vaivattomasti, mutta katoamisen taustalla lymyävä syiden ja seurausten vyyhti on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miksi toimeksiannon tehnyt Juulia Volkova haluaa löytää edesmenneen poikansa ex-tyttöystävän? Miksi poika päätyi joukkoteloitukseen paikallisessa kuppilassa? Miksi hän surmasi ammuskelun jälkeen itsensä?

Tiedonhankkijana toimiva päähenkilö seuraa johtolankoja kovia otteita kaihtamatta: heti ensimmäisillä sivuilla pistetään kunnon pieksäjäiset pystyyn. Harrikan rengas puree Mansen teitä, kone tottelee, sytytyslanka palaa. Paranoidin kuvaamaan maailmaan ei viranomaisten käsi yllä. Ollaan hyvän kääntöpuolella, pimeässä alitajunnassa, jossa väkivalta ja julmuus sanelevat omat sääntönsä.


Myös romaanin kieli myötäilee rytmillään ja vertauskuvillaan intensiivistä, äärimmilleen virittynyttä, paikoin mytologiaankin sukeltavan tarinan tunnelmaa. Amman vertaus Quentin Tarantinon leffoihin pitää paikkansa: on toimintaa, ironiaa, väkevää vihaa ja rakkautta. Välillä juoni hakkaa hetken paikoillaan kuin ottaakseen vauhtia seuraavaan mittelöön. Musiikilliset viittaukset Hietikko on poiminut Rammsteinilta.


Minäkertojana toimiva päähenkilö osoittautuu tarinan edetessä moniulotteisemmaksi tyypiksi kuin mitä alussa olisi voinut arvata. Hänelläkin on menneisyytensä ja kipunsa. Hietikon henkilöhahmot eivät ole muutoinkaan mitään paperinukkeja, vaan ehtaa lihaa ja verta toiveineen ja ristiriitaisuuksineen.  


Vaasalainen, pitkään Tampereella asunut Harri V. Hietikko (s. 1970) on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Kirjan kansilieve kertoo hänen kirjoittaneen näytelmiä, dekkareita ja johtamisoppaan Management by Sauron (2010). Lausukaa Paranoid on hänen viides romaaninsa ja Biker-sarjan ensimmäinen osa. Jatkoa on siis luvassa.



Toisaalla:
Amman lukuhetki
Kirjavinkit
Pohjalainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin