 |
| Pekka Heikkinen. Kuvaaja: Tommi Pätilä. |
Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen
Vierailuesitys Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 22.2.2014.
Mies, pyörätuoli ja pöytä. Siinä on puitteet kaikessa yksinkertaisuudessaan Pekka Heikkisen omaan elämään pohjautuvalle monologinäytelmälle, jonka ensi-ilta oli viime elokuussa Kansallisteatterissa. Nyt esitys on saapunut Ouluun ja kaupunginteatterin pieni näyttämö on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tunnelma on odottava. Onkohan luvassa traagista nyyhkytarinaa vai sankaruuden ylistystä?
Pekka Heikkisellä on ollut kaksi elämää: ennen ja jälkeen moottoripyöräonnettomuuden. Näyttelijälle pyörätuoliin joutuminen on satavarmasti kova paikka ja vaikka Heikkinen on urheasti jaksanut esittää pärjäävää, on eteen tullut myös hetkiä, jolloin on myönnettävä: kyllä vituttaa. Vituttais muakin.
Näin henkilökohtainen aihe lipsahtaa helposti sosiaalipornon puolelle, mutta Heikkinen välttää tämän sudenkuopan komiikan ja etäännyttämisen keinoin. Dialogit jumalan ja luonnon kanssa tuovat perspektiiviä, samoin vastaukset kaikenkirjaviin kysymyksiin, joita pyörätuolissa istuvalle on tapana esittää. (Ne muuten naurattivat eniten.) Monitasoisen esityksen tunnelmaa ja rytmiä luodaan myös valoilla, runoilla ja lauluilla. Heikkisen tajunnanvirta on vahvasti läsnäolevaa.
Miltei mielipuolinen talonkunnostusprojekti toimii yhdenlaisena vertauskuvana elämälle. On hulluuden partaalle ajavia kipuja, katkeruus nakertaa, väsyttää, hävettää. Mutta jokin selittämätön vimma ajaa jatkamaan silläkin uhalla, että kohtalonsa raadollisuutta joutuu katsomaan suoraan silmiin: tässä istun, enkä muuta voi. Näillä siis mennään.
Toisaalla:
Teatterikärpäsen puraisuja 2
Kommentit
Lähetä kommentti