Siirry pääsisältöön

Näillä mennään – Pekka Heikkisen monologi

Pekka Heikkinen. Kuvaaja: Tommi Pätilä.
                                        

Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen
Vierailuesitys Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 22.2.2014.


 

Mies, pyörätuoli ja pöytä. Siinä on puitteet kaikessa yksinkertaisuudessaan Pekka Heikkisen omaan elämään pohjautuvalle monologinäytelmälle, jonka ensi-ilta oli viime elokuussa Kansallisteatterissa. Nyt esitys on saapunut Ouluun ja kaupunginteatterin pieni näyttämö on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tunnelma on odottava. Onkohan luvassa traagista nyyhkytarinaa vai sankaruuden ylistystä?

Pekka Heikkisellä on ollut kaksi elämää: ennen ja jälkeen moottoripyöräonnettomuuden. Näyttelijälle pyörätuoliin joutuminen on satavarmasti kova paikka ja vaikka Heikkinen on urheasti jaksanut esittää pärjäävää, on eteen tullut myös hetkiä, jolloin on myönnettävä: kyllä vituttaa. Vituttais muakin.


Näin henkilökohtainen aihe lipsahtaa helposti sosiaalipornon puolelle, mutta Heikkinen välttää tämän sudenkuopan komiikan ja etäännyttämisen keinoin. Dialogit jumalan ja luonnon kanssa tuovat perspektiiviä, samoin vastaukset kaikenkirjaviin kysymyksiin, joita pyörätuolissa istuvalle on tapana esittää. (Ne muuten naurattivat eniten.) Monitasoisen esityksen tunnelmaa ja rytmiä luodaan myös valoilla, runoilla ja lauluilla. Heikkisen tajunnanvirta on vahvasti läsnäolevaa.


Miltei mielipuolinen talonkunnostusprojekti toimii yhdenlaisena vertauskuvana elämälle. On hulluuden partaalle ajavia kipuja, katkeruus nakertaa, väsyttää, hävettää. Mutta jokin selittämätön vimma ajaa jatkamaan silläkin uhalla, että kohtalonsa raadollisuutta joutuu katsomaan suoraan silmiin: tässä istun, enkä muuta voi. Näillä siis mennään.


Toisaalla:
Teatterikärpäsen puraisuja 2

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Antti Tuuri: Rauta-antura

Otava 2012 336 sivua Ihastukseni Antti Tuurin kirjoihin ei ole laantunut sitten Kylmien kyytimiehen (2007). Tämän syksyn uutuus Rauta-antura jatkaa Äitini suku -sarjaa ollen sen kahdeksas, itsenäinen osa.  Rauta-antura johdattaa lukijansa Lapin sotaan ja syksyn 1944 räntäsateisiin: 19-vuotias Heikki Ojala joutuu joukko-osastonsa mukana Tornion taisteluihin ja sieltä saksalaisten perässä kohti pohjoista. Kerronta etenee Tuurille ominaiseen tapaan kronikoiden ja neutraalin toteavasti. Tapahtumia ei kuvailla tai kommentoida laatusanoilla. Veijo Hietala kutsuukin Tuurin kertojaa osuvasti viattomaksi kertojaksi. Tuurin henkilöt ovat tavallisia, historian tapahtumien pyörteisiin ajautuneita ihmisiä, kuin keitä tahansa.   Taisteluita kertojana toimiva Heikki Ojala ei juurikaan kuvaa, mutta sen seurauksia kylläkin: ruumiskasoja, maahan jäätyneitä saksalaisia, poltetun Lapin lohdutonta maisemaa:  Joen takana Ruotsin puolella oli Ylitornion kirkonkylä polttamattoman...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...