Paasilinna 2014
120 sivua
Kun kirjan aiheena on perhesurma, ei se houkuttele lukemaan. Laukaisu ei tarjoa lupausta onnesta ja mielenrauhasta tai levollista tuokiota fiktion parissa. Mutta jotain muuta se tarjoaa. Lukuelämyksenä se on voimakas ja todentuntuinen: väsymyksen ja ahdistuksen voi tuntea luissaan, samoin aavistuksen siitä miksi kaikki meni kuten meni.
Romaani kuvaa yhden päivän tapahtumia yhdellä, intensiivisesti etenevällä luvulla. Keskiössä ovat Pauliina, Kerkko ja heidän esikouluikäiset kaksoistyttärensä. Pauliinan ja Kerkon suhde on väljähtynyt jo vuosia sitten, ja he kumpikin ovat masentuneita, kyvyttömiä auttamaan itseään saatikka toisiaan. Kodistakin on tullut haiseva läävä, unelmista syöksykierre, kaiken nielevä musta aukko.
Kertojana toimii Pauliinan vanha luokkakaveri, joka on joutunut sattumalta osalliseksi tapahtumiin juuri tuona kuvattuna, onnettomana päivänä. Välillä kertoja puhuttelee lukijaa ja tuo tarinan näin lähelle. Kerrotun tarinan oikeutusta ja moraaliakin pohditaan: voiko tällaisesta asiasta ylipäätään kirjoittaa?
Jokainen perhe ei todellakaan ole onneton omalla tavallaan. Vaikka tragedia on yksityinen, on sen syntyperä aina tavalla tai toisella sidoksissa tähän yhteiseen todellisuuteen, jossa me kaikki elämme. Näin minä tulkitsen Laukaisua, jonka murhenäytelmä on kaunokirjallisesti taiten rakennettu. Sekä yksityiskohdissa että kokonaisuutena se todistaa kirjoittajansa vankasta ammattitaidosta. Silti taidan lukea seuraavaksi jotain kepeämpää.
Toisaalla:
Eniten minua kiinnostaa tie
Järjellä ja tunteella
Aamun kirja
Luin tämän juuri, ja oli tosiaan voimakas lukuelämys. Hieno kirja, mutta seuraavaksi jotain kevyempää.
VastaaPoistaRakenne ja sisältö toimivat Laukaisussa hienosti yhteen, mutta mitään hyvän mielen kirjallisuutta se ei ole.
VastaaPoistaJokainen perhe ei ole onneton omalla tavallaan - hyvin sanottu. Tämä kirja toi ansiokkaasti esiin ennusmerkkejä.
VastaaPoista