Siirry pääsisältöön

Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja



"Tämä on tarina minun hukkumisestani." Homepäiväkirja perustuu kirjailijan omaan elämään, mutta sen sävy on myötäsukaisempi ja paljon henkilökohtaisempi kuin Ahtisen kolmessa aiemmassa teoksessa.

Oman kodin ostaminen on keskiluokkaisen onnen huipentuma, jonka Ahtinenkin haluaa perheelleen suoda. Hän ostaa vaimonsa kanssa Oulun Puolivälikankaalta vain pientä pintaremonttia kaipaavan omakotitalon, joka osoittautuu kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan sisällä täysin asumiskelvottomaksi homeluukuksi. Lapset sairastuvat, vauvan räkä muuttuu keltaiseksi. Haave ulkosaunan puulattiaan maalatuista lootuskukista ei olisi voinut karumpaan todellisuuteen törmätä. Lootuskukasta kasvaa näin hyväuskoisen hipsterin vertauskuva.


Homepäiväkirja on vahvasti tunnustuksellinen kertomus epäonnistumisesta miehenä, miehisenä Puuilo-äijänä. Vaikka minäkertoja kuinka yrittää ja nikkaroi, ylittää mukavuusalueensa ja tekee kaikkensa ollakseen perheensä tuki ja turva, hänen pyrkimyksensä vajoavat tyhjyyteen. Unelma kodista on rakennettu valheelle ja petokselle, joilta mikään ei tunnu tavallista ihmistä suojelevan. Tästä saisi pateettisiakin asetelmia, mutta Ahtinen ironisoi ja etäännyttää juuri sopivalla skaalalla. Välillä naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.



Ahtinen on luopunut kolmen kuvan stripeistään ja hyvä niin. Ilmeille, liikkeille, kollaaseille ja kuvakulmille on koko sivun kattauksessa enemmän tilaa ja siten myös tehoa. Asettelu tuo mieleen toisen oululaisen sarjakuvataiteilijan, Ville Rannan teokset, joissa niin ikään käydään läpi oman elämän karikkoja. Mutta siinä missä Ranta vääntää suhteellisen tavallisesta elämästä päkistettyä tuskaa, on Ahtinen tässä mielestäni parhaassa kirjassaan ihan todellisten ongelmien äärellä.

En voinut olla lukiessani ihmettelemättä, miten tällaista voi päästä tapahtumaan? Eikö edes alkeellista oikeudenmukaisuutta ole olemassa? Homepäiväkirja vastaa sen minkä monet meistä tietävätkin: Ei ole. En siltikään voi olla toivomatta petolliselle asuntokauppiaalle vittumaista loppuelämää.







 
Like 2015
96 sivua
 

 
 

Toisaalla:
Kvaak.fi
Keskisuomalainen
Forum24

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin