Siirry pääsisältöön

Mikko Porvali: Rautasormus


Atena 2013
236 sivua

Mikä sotahistoriassa ja ylipäätään menneiden aikojen tapahtumissa kiehtoo? Omasta puolestani voisin vastata, että olen kiinnostunut yksilön näkökulmasta ja siitä, miten tavallisen ihmisen elämä nivoutuu osaksi historian pyörteitä.


Mikko Porvali (s. 1980) on koonnut Rautasormukseen kaksitoista tosielämään perustuvaa tarinaa sotavuosilta. Kaikki kertomukset eivät kerro romanttisesta tai onnellisesti päättyneestä rakkaudesta – tai rakkaudesta alkuunkaan. Kokoelman mielestäni mieleenpainuvin kohtaaminen kuvaa vänrikin ja lääkintämiehen ainutlaatuista ystävyyttä ja suorastaan ihmeellistä pelastumista:
     Vihollinen näki yhä ovelle, mutta ampumisestaan huolimatta se ei ollut kyennyt estämään tuvalle rynnänneitä miehiä, jotka pääsivät nurkan taakse näkösuojaan. Ikkunasta kiipesi sisään kolme miestä Arvon joukkueesta ja viimeisenä lääkintämies Myyryläinen. Arvo hymyili Myyryläiselle kalpeaa morfiinin nostattamaa hymyä:
– Meinaatko saada meidät täältä pois?
– Meinaan, usko pois.

Teoksen nimitarina Rautasormus pohjautuu leskeksi jääneen Milkan ja IKL:n aatteeseen vahvasti uskoneen papin, Pentin yhteiseen taipaleeseen sodan varjostamassa Suomessa. Rautasormushan on sormus, jonka sai vastineeksi lahjoittaessaan kultasormuksensa sotaa käyvän isänmaan hyväksi. Se on myös eräänlainen vertauskuva koko kokoelmalle, jonka läpikäyvänä asenteena on korostettu ja kirkasotsainen isänmaallisuus jopa häiritsevyyteen saakka. Onneksi Milka sentään myöntää edesmenneen miehensä sotahulluuden.
 

Sormus näyttäytyy motiivina myös Merin ja Antin suhteessa: vaikka sota ja elämä erottavat rakastavaiset, haluaa Meri tulla haudatuksi Antilta saatu kihlasormus sormessaan. 

Kuten Mikko Porvali kirjansa esipuheessa toteaa, koskettavaan rakkaustarinaan ei tarvita Romeota ja Juliaa. Kiinnostavinta Rautasormuksen tarinoissa on arjen tunteet ja teot, joista osa kantaa halki vuosikymmenten. Lukuneuvojan sanoja lainaten: ”Kun lukee tarinaa äidistä, joka itkee vielä yhdeksänkymmenen vuoden iässä rintamalle kadonnutta poikaansa, ymmärtää, ettei sodassa ole voittajia, vaan pelkkiä häviäjiä.”


Toisaalla:
Lukuneuvoja

Sinisen linnan kirjasto
YLE Uutiset

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin