Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi



CrimeTime 2014
261 sivua


Aivan toisenlaisista kirjoista tunnetun Jari Järvelän esikoisdekkari sijoittuu pienehköön satamakaupunkiin, joka mainitaan nimeltä Kotkaksi. Nuoret graffititaiteilijat Metro ja Rust maalaavat tägejään yön pimeyden heiveröisessä suojassa. Kintereillään heillä on pahamaineiset Rotat, vartijat, joiden tehtävänä on saattaa töhrijät edesvastuuseen tekemisistään.


Todellisuus on jakautunut kummallakin puolella kahtia. Metron ja Rustin silmissä tavallinen valkokauluselämä näyttäytyy tekopyhänä ja epämoraalisena: yksilöt ovat siinä vain ylikansallisen kapitalismin sätkynukkeja. Vartijoille taas graffitien tekijät ovat yhteiskunnan syöpäläisiä, joista on oikeus hankkiutua eroon keinoja kaihtamatta. Kaupunkitilan saa täyttää jättikokoisilla mainoslakanoilla, mutta yksikin graffiti on liikaa.


On näkyvä ja näkymätön, virallinen ja epävirallinen, hyväksytty ja hylätty todellisuus. Graffititaiteilijat tekevät "näkymättöminä" näkyvää ja myös hylätty maisema saa romaanissa kasvot, kun yksi nuorista tallentaa kamerallaan autioituneita tehdassaleja, rautatieasemia, kirkkoja, sotilasparakkeja ja elokuvateattereita. "Se halusi tallentaa valokuviin sellaiset historian yli pyyhkimät paikat, joista ei ikinä kerrottaisi koulujen historiakirjoissa." 


Turvallisuushakuinen yhteiskunta onkin toisesta kulmasta katsottuna dystopia, jossa isoveli vahtii  jokaista liikettäsi.
 

Ja huolestuttavinta on, että firmat ja poliisi ovat ulkoistaneet valvontakameroiden käytön yksityisille vartijaliikkeille ja näin samalla pesseet kätensä vastuusta. Rotat saavat näin täysin vapaat kädet, eikä heitä valvo tai sanktioi kukaan. Järvelä ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, mutta ei paasaa tai alleviivaile.

Bakteereiksi nimettyjen nuorten ja Rottien kilpajuoksu päättyy henkeäsalpaavan jännittävään takaa-ajoon. Lukuneuvojan tavoin toivon, ettei tämä jää Järvelän ainokaiseksi vierailuksi jännityskirjallisuuden saralla. Juoni, taitava kerronta, rakenne ja sisältö muodostavat niin vangitsevan kokonaisuuden, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. 


Ja harvassapa dekkarissa on päähenkilönä 19-vuotias tyttö!



Toisaalla:
Aamun kirja
Jari Järvelä: Miten Tyttö ja pommi sai alkunsa
Hengityskeinu
Lukuneuvoja


Kommentit

  1. Tämä voisi olla hyväkin kirja, siitä on netissä keskusteltu.

    (En tiedä minkälaiset säännöt graffittihommassa on, mutta minusta tietyt kohteet voisi jättää puhtaiksi ja kiusanteko ei edistä yhteiskunnan kehittymistä paremmaksi).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin