1960-luvun Oulu on pienehkö, jos kohta tulevaisuuteen innokkaasti kurottava puutalokaupunki, ja koko kansakunta tuntuu olevan liikkeessä. Eletään suuren muuton ja kaupungistumisen aikaa. ”Se, että sattui syntymään jossakin, ei vielä tarkoittanut että siellä pystyisi elämään.”
Isätön Aarnikin etsii paikkaansa maailmassa ja löytää sen Enni-tätinsä valokuvausliikkeestä Asemakadulta: vedosten, valotusten, kohdistusten ja rajauksien maailmasta. Pian ”ahdas ja takapajuinen, puolihullu ja uskovaisten pilaama” kaupunki käy pieneksi. Aarni muuttaa Helsinkiin kuvaajakaverinsa Teuvon luokse. Itseriittoisesta ja helpon menestyksen lykästämästä Teuvosta muodostuu vastakohta sensitiiviselle, mutta kuitenkin omalla tavallaan vahvalle Aarnille. Teuvolla on naisia joka sormelle, Aarni perustaa perheen Ilsen kanssa.
Romaanin tunnelma on viritetty taidokkaasti halki vuosikymmenten. Vuosien ja kokemusten myötä myös Aarnin tavoitteet ja unelmat muuttuvat. Elämä vertautuu kahdesti valottuneeseen filminpätkään, jossa kaksi kuvaa kuultaa toistensa lomitse. Tulee mieleen Matti Hällin Oulu-romaani Valkea kaupunki (1957), jossa maisemaa kuvataan ohuena kalvona, jonka läpi menneisyys häämöttää.
Aarni katsoi mihin Pilvi viittoi, näki kehitteessä kelluvat onnelliset kasvonsa, joilla ei ollut niin paljon ryppyjä kuin nykyään, Ilsen sormet jotka painautuivat pehmeinä hänen poskeaan vasten. Sen täytyi olla totta kun siitä oli olemassa kuva, kamera ei valehdellut, ei ainakaan niin pahasti.
Pitkä valotusaika on raahelaisen Pauliina Vanhatalon kahdeksas romaani. Se on varmalla otteella kirjoitettu, esteettinen ja hallittu kokonaisuus, johon jää sopivasti myös jotain arvoituksellista.
Tammi 2015
223 sivua
Toisaalla:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirja.fi
Pauliina Vanhatalon haastattelu
Kiinnostavan kuuloinen kirja. En olekaan lukenut Vanhatalolta mitään, joten tästä voisi hyvinkin aloittaa. Kahden täysin erilaisen miehen elämäntarinoista syntyy varmaan hyviä oivalluksia.
VastaaPoistaTeuvo on siis vain sivuhenkilö. Hänen suullaan ei puhuta, eikä tapahtumia kuvata hänen näkökulmastaan.
PoistaMinä olin tätä ennen lukenut Vanhatalolta ainoastaan Veera Vaahterana kirjoitettuja kirjoja, joten tähänkin oli mukavaa tutustua. Tykkäsin! :)
VastaaPoistaLuulen, että tämä oli enemmän minua kuin Veera Vaahtera. Mietin tämän lukemista. Oulu tuntuu aina kiinnostavalle, asuin siellä yliopistoajan.
VastaaPoistaKirja oli aiheeltaan kiinnostava, mutta osa henkilöistä oli onttoja. Kuitenkin ihan hyvä, muttei maailmaa mullistava teos.
VastaaPoista