Siirry pääsisältöön

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Teos 2011
233 sivua

Sota on otollinen aihepiiri kaunokirjallisuudelle: dramaattisia käänteitä, äärimmäisiä tunteita, moraalisia kysymyksiä, selviämisiä, kuolemaa. Finlandia-ehdokkaaksi valikoitunut Jenni Linturi (s. 1979) on yksi niistä tämän syksyn nuorista naiskirjailijoista, jotka ovat tarttuneet sotaan. Toinen paljon esillä ollut nimi on tietenkin Katja Kettu ja hänen Lapin sotaan sijoittuva romaaninsa Kätilö (WSOY).

Sekä Linturi että Kettu tuovat uutta, tuoretta näkökulmaa perin patriarkaattiseen aiheeseen. Osattiin toki ennekin: esimerkiksi Annikki Kariniemi ja Anu Kaipainen ovat kuvanneet sotaa mielenkiintoisista näkökulmista.

Jenni Linturi kuljettaa tarinaansa kahdessa ajassa: 79-vuotias Antti Vallas on dementoitunut ja vaimonsa ja tyttärensä huolenpidon varassa. Antin nykyhetken läpi kuultavat palvelusvuodet natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Antin sodassa ei ole sankareita tai isänmaallisuutta, on vain tekoja ja tapahtumia ja niiden synnyttämää syyllisyyttä, joka on kovin raskas taakka loppuelämäksi.

Antin serkku Kaarlo näkee ajan ja identiteetin kerroksisuuden: 
Jotkut sanoivat, että mennyt on mennyttä, mutta he olivat väärässä. Kaarlo tiesi paremmin. Mennyt ei koskaan ollut vain mennyttä. Se oli myös nykyhetkeä ja tulevaa. –

Jenni Linturi sanoo vähässä paljon, miltei aforistisesti. Henkilökuvaukseen niukkuus tuo lievähkön paperisen vaikutelman. Genreä uudistavasta otteesta ja omaäänisestä kerronnasta kuitenkin kolme ja puoli tähteä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Antti Tuuri: Rauta-antura

Otava 2012 336 sivua Ihastukseni Antti Tuurin kirjoihin ei ole laantunut sitten Kylmien kyytimiehen (2007). Tämän syksyn uutuus Rauta-antura jatkaa Äitini suku -sarjaa ollen sen kahdeksas, itsenäinen osa.  Rauta-antura johdattaa lukijansa Lapin sotaan ja syksyn 1944 räntäsateisiin: 19-vuotias Heikki Ojala joutuu joukko-osastonsa mukana Tornion taisteluihin ja sieltä saksalaisten perässä kohti pohjoista. Kerronta etenee Tuurille ominaiseen tapaan kronikoiden ja neutraalin toteavasti. Tapahtumia ei kuvailla tai kommentoida laatusanoilla. Veijo Hietala kutsuukin Tuurin kertojaa osuvasti viattomaksi kertojaksi. Tuurin henkilöt ovat tavallisia, historian tapahtumien pyörteisiin ajautuneita ihmisiä, kuin keitä tahansa.   Taisteluita kertojana toimiva Heikki Ojala ei juurikaan kuvaa, mutta sen seurauksia kylläkin: ruumiskasoja, maahan jäätyneitä saksalaisia, poltetun Lapin lohdutonta maisemaa:  Joen takana Ruotsin puolella oli Ylitornion kirkonkylä polttamattoman...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...