Mari Saat: Lasnamäen lunastaja

Suomentanut Tuula Friman
WSOY 2011
141 sivua

Päätän kirjablogini hiljaiselon kollegani suosittelemaan, Viron parhaaksi romaaniksi vuonna 2008 valittuun Lasnamäen lunastajaan.

Romaani kertoo Lasnamäen lähiössä asuva Nataljasta ja hänen teini-ikäisestä tyttärestään Sofiasta. Vironvenäläinen Natalja joutuu taloudelliseen ahdinkoon saatuaan potkut työstään elektroniikkatehtaalla. Jotenkin pitäisi maksaa elämän välttämättömyydet, myös tyttären hampaiden kallis oikomahoito.

Pakon edessä Natalja ryhtyy prostituoiduksi. Huoraaminen on nöyryyttävää ja vastenmielistä, raskainta psyykkisesti. Vaan mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi, vaikka sitten möisi itseään. Nuoruuttaan kipuileva Sofia-tytär on autuaan tietämätön äitinsä tekemästä uhrauksesta.

Näkymä arjen kovuuden yläpuolelle avautuu yllättäen erään Nataljan asiakkaan kautta, ja myös älykkäällä Sofialla on sormensa pelissä matkalla parempaan elämään. Kirja tosin loppuu eri tavalla kuin oletin, ei mitenkään kovin myönteisesti.

Lämpenin Lasnamäen lunastajalle hitaasti: Nataljan ja Sofian tarina sai minut otteeseensa vasta noin puolenvälin tienoilla. Ehkä havahduin romaanin koruttomista puitteista, ehkä viehätyin sen persoonallisella tavalla mystisestä tematiikasta ja vertauskuvista. Niistä kolme ja puoli tähteä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Lue lisää

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Lue lisää

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikanke

Lue lisää

Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Hae tästä blogista