Siirry pääsisältöön

Miika Nousiainen: Metsäjätti


Otava 2011
286 sivua

"Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille" omistettu Metsäjätti ammentaa suomalaisen puuteollisuuden lopun ajan tunnelmista. Tarina on kaikille tuttu. Monikansallinen Metsäjätti ei pidä kannattavana pikkukaupungissa, jossain Jyväskylän takana toimivaa vaneritehdasta ja päättää lakkauttaa sen. Työn likaisen puolen saa hoitaa Törmälän oma poika Pasi Kauppi. 

Vastinpariksi ekonomiksi kouluttautuneelle ja Helsinkiin muuttaneelle Pasille asetetaan hänen paras lapsuudenkaverinsa Janne, joka on jäänyt perusduunariksi kotipaikkakunnalleen. Näiden kahden henkilöhahmon äänillä kuvataan kyynisyyteen kääriytyneen Törmälän ja rajattoman kasvun uskonoppeihin vannovan Metsäjätin yhteentörmäystä. 

Törmälää on verrattu Mikael Niemen Vittulajänkään ja sama asetelmahan niissä on: suuri maailma ulottaa lonkeronsa takapajulaan, eikä aika pysähdy, vaikka menneeseen tarraisi kuinka tiukasti tahansa. 

Metsäjätin tunnelma on samaan aikaan sekä melankolinen että Nousiaiselle tyypilliseen tapaan aidosti hauska. Hauskuus ei kuitenkaan taita terää romaanin perimmäiseltä sanomalta, joka tuntuu olevan: ahneus on aikamme synneistä suurin.

1980-luvulla nuoruutensa eläneille romaani tarjoaa hevipainotteisia nostalgiapaloja: 

"Waspin jäsenillä oli sirkkelinterät vyönsolkina ja laulajan nimi oli Blackie Lawless, siis Musti Laiton. Lawless tuskin olisi tyytyväinen veromerkittömältä puudelilta kuulostavaan käännökseen."

Miika Nousiainen on eittämättä suomalaiskirjailijoiden kärkikaartia. Metsäjättiäkin luin oikein mielelläni ja annan sille neljä tähteä.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...
4 kommenttia
Lue lisää