sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Miika Nousiainen: Metsäjätti


Otava 2011
286 sivua

"Isälle, isoveljelle ja kaikille muille suomalaista metsäteollisuutta pystyssä pitäneille" omistettu Metsäjätti ammentaa suomalaisen puuteollisuuden lopun ajan tunnelmista. Tarina on kaikille tuttu. Monikansallinen Metsäjätti ei pidä kannattavana pikkukaupungissa, jossain Jyväskylän takana toimivaa vaneritehdasta ja päättää lakkauttaa sen. Työn likaisen puolen saa hoitaa Törmälän oma poika Pasi Kauppi. 

Vastinpariksi ekonomiksi kouluttautuneelle ja Helsinkiin muuttaneelle Pasille asetetaan hänen paras lapsuudenkaverinsa Janne, joka on jäänyt perusduunariksi kotipaikkakunnalleen. Näiden kahden henkilöhahmon äänillä kuvataan kyynisyyteen kääriytyneen Törmälän ja rajattoman kasvun uskonoppeihin vannovan Metsäjätin yhteentörmäystä. 

Törmälää on verrattu Mikael Niemen Vittulajänkään ja sama asetelmahan niissä on: suuri maailma ulottaa lonkeronsa takapajulaan, eikä aika pysähdy, vaikka menneeseen tarraisi kuinka tiukasti tahansa. 

Metsäjätin tunnelma on samaan aikaan sekä melankolinen että Nousiaiselle tyypilliseen tapaan aidosti hauska. Hauskuus ei kuitenkaan taita terää romaanin perimmäiseltä sanomalta, joka tuntuu olevan: ahneus on aikamme synneistä suurin.

1980-luvulla nuoruutensa eläneille romaani tarjoaa hevipainotteisia nostalgiapaloja: 

"Waspin jäsenillä oli sirkkelinterät vyönsolkina ja laulajan nimi oli Blackie Lawless, siis Musti Laiton. Lawless tuskin olisi tyytyväinen veromerkittömältä puudelilta kuulostavaan käännökseen."

Miika Nousiainen on eittämättä suomalaiskirjailijoiden kärkikaartia. Metsäjättiäkin luin oikein mielelläni ja annan sille neljä tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...