Gummerus 2011
437 sivua
Veijariromaanin perimmäinen tarkoitus on arvostella aikansa yhteiskunnallisia epäkohtia. Tuomas Vimma (s. 1979) on valinnut neljännen romaaninsa aiheeksi rakennusalan ja sen lukuisat varjopuolet: veronkierron, asiakkaiden röyhkeän vedätyksen, halpatyövoiman ihmiskauppaa hipovat piirteet, rakentamisen ja remontoinnin tökerön huonon laadun. Eikä Vimma tyydy vain vihjaamaan mädännäisyyksistä – ne tehdään lukijalle täysin selviksi heti ensi sivuilta lähtien.
Raksan päähenkilö Sami on insinööriopintonsa kesken jättänyt kolmikymppinen nahjus, joka pääsee ystävänsä suosittelemana projektipäälliköksi Hyperborea-nimiseen remonttifirmaan. Hyvämaineisen firman puikoissa häärää tarmokas nuori nainen, omistajan tytär Danika Stenhammar. Danikan reippaus tarttuu Samiinkin, joka aikuistuu romaanin edetessä huomattavasti. Työpäivät venyvät, eikä kaljoitteluun kavereiden kanssa löydy enää aikaa kuten ennen.
Vimmaa on verrattu Juoppohullun päiväkirjoista tunnettuun Juha Vuoriseen, eikä aiheetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja kerronta on jouhevan yksinkertaista. Kovin syvällistä läpileikkausta ei tällä menetelmällä saada aikaan, eikä lukijalle jätetä paljonkaan itse hoksattavaa. Raksa kulkee kuitenkin hyvällä imulla eteenpäin, eikä monitasoisuutta tule juonenkäänteiden pyörteissä juuri kaivanneeksikaan. Ehkä nykyajan työläisromaani osuu parhaiten maaliinsa tällaisena – Jussi Kaskisen luonnehdintaa lainaten – ”isojen poikien satuna”, koskettaahan rakentaminen asumisen kautta meidän kaikkien arkea.
Vetävästä tarinankerronnasta ja verotarkastaja Hillerin karikatyyrisen osuvasta henkilöhahmosta annan kolme tähteä.
Veijariromaanin perimmäinen tarkoitus on arvostella aikansa yhteiskunnallisia epäkohtia. Tuomas Vimma (s. 1979) on valinnut neljännen romaaninsa aiheeksi rakennusalan ja sen lukuisat varjopuolet: veronkierron, asiakkaiden röyhkeän vedätyksen, halpatyövoiman ihmiskauppaa hipovat piirteet, rakentamisen ja remontoinnin tökerön huonon laadun. Eikä Vimma tyydy vain vihjaamaan mädännäisyyksistä – ne tehdään lukijalle täysin selviksi heti ensi sivuilta lähtien.
Raksan päähenkilö Sami on insinööriopintonsa kesken jättänyt kolmikymppinen nahjus, joka pääsee ystävänsä suosittelemana projektipäälliköksi Hyperborea-nimiseen remonttifirmaan. Hyvämaineisen firman puikoissa häärää tarmokas nuori nainen, omistajan tytär Danika Stenhammar. Danikan reippaus tarttuu Samiinkin, joka aikuistuu romaanin edetessä huomattavasti. Työpäivät venyvät, eikä kaljoitteluun kavereiden kanssa löydy enää aikaa kuten ennen.
Vimmaa on verrattu Juoppohullun päiväkirjoista tunnettuun Juha Vuoriseen, eikä aiheetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja kerronta on jouhevan yksinkertaista. Kovin syvällistä läpileikkausta ei tällä menetelmällä saada aikaan, eikä lukijalle jätetä paljonkaan itse hoksattavaa. Raksa kulkee kuitenkin hyvällä imulla eteenpäin, eikä monitasoisuutta tule juonenkäänteiden pyörteissä juuri kaivanneeksikaan. Ehkä nykyajan työläisromaani osuu parhaiten maaliinsa tällaisena – Jussi Kaskisen luonnehdintaa lainaten – ”isojen poikien satuna”, koskettaahan rakentaminen asumisen kautta meidän kaikkien arkea.
Vetävästä tarinankerronnasta ja verotarkastaja Hillerin karikatyyrisen osuvasta henkilöhahmosta annan kolme tähteä.
Kommentit
Lähetä kommentti