Siirry pääsisältöön

Olavi Heikkinen: Aapo Heikkilä: varjotutkija ja tähtiluennoitsija


Oulun yliopisto 2012
185 sivua

Emeritusprofessori Olavi Heikkinen on tehnyt todellisen kulttuuriteon kirjoittaessaan elämäkerran legendaarisesta ortotopologian dosentista Aapo Heikkilästä (1931–1993).

Haapavedeltä kotoisin ollut Heikkilä ilmaantui 60-luvun alussa Oulun yliopiston matematiikan ja fysiikan luennoille. Tätä ennen hän oli ehtinyt toimia kansakoulunopettajana ja psykologina – tosin tekaistuilla papereilla. Jälkimmäinen pesti vei hänet jopa kaltereiden taakse.

Aikansa luentoja kuunneltuaan ja omaksuttuaan tieteellisen diskurssin ja kielen, Heikkilä kehitti oman tieteenalansa, ortotopologian, joka tarkastelee para-avaruuden ja kosmisen säteilyn ulottuvuuksia. Heikkilän ultrafilttereihin, dimensioihin ja para-avaruuden ilmiöihin paneutuneet luennot keräsivät yliopiston isoimmat luentosalit täpötäyteen, vaikka tämä omatekoinen dosentti ei missään vaiheessa ollut virallisesti töissä yliopistolla. Hänen työhuoneensakin oli oikeasti fysiikan laitoksen siivouskomero.

Olavi Heikkisen henkilökuva Aapo Heikkilästä on lämminhenkinen ja kohteensa näköinen. Näin uskallan väittää, vaikka en itse ehtinyt koskaan Aapoa tavata. Paljon olen hänestä kuitenkin kuullut, ja ihmiset muistelevat ortotopologian isän omintakeista ja ilmeisen monipuolista persoonaa mielellään.

Tuntuu, että Aapo Heikkilän elämäntarina ja hänen tieteellinen parodiansa on olennainen osa niin Oulun yliopiston historiaa (ja mikseipä laajempaakin akateemista yhteisöä) kuin myös oululaisuuttakin: valittiinhan Aapo vuoden oululaiseksi vuonna 1987. Ja kukapa tietää, vaikka Heikkilän tieteellis-taiteellisen toimintansa 30-vuotisjuhlassa esittämä ennustus toteutuisi:

”Toisaalta ortotopologia on kuin runous; runot pulpahtelevat esiin kun ovat pulpahtaakseen, ja siinä välissä aika on kuin maho lehmä. Pitää jaksaa odottaa, sillä aikaa myöten ortotopologiasta löytyy vastaus ihmiskunnalle.”

Kommentit

  1. Tätä kirjaa on esitelty laajasti, mutta olisi mielenkiintoista tietää mistä sitä voi ostaa?
    EL

    VastaaPoista
  2. Kirjaa voi tilata osoitteesta sakari.jussi-pekka@oulu.fi ja sen hinta on 15 euroa.

    VastaaPoista
  3. Myös Aapon muistavana tässä on paljon ajateltavaa Linnanmaan arkkitehtuurin ideologian näkökulmasta. Että siis tekikö Aapo elämällään tietyllä tavalla huumoria arkkitehtien ylevistä visioista? http://mielestapois.wordpress.com/2012/11/17/ortotopologia-vs-moderni/

    VastaaPoista
  4. Ostin viimeinkin ja kuin myös. Aapo oli kaikkien tiedonjanoisten sankari.

    t: Ortotopologian suurmestari

    VastaaPoista
  5. Kuka muistaisi huumorimies Matti Reinilän ja Aapo Heikkilän tietteellisiä keskusteluja Kontinkankaalla kemianlaitoksen kuppilassa. kuulin pari ja olivat todellista ortopoligiaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin