Siirry pääsisältöön

Viveca Sten: Syvissä vesissä


Crime Time 2012
Suom. Outi Menna
446 sivua


Tukholman saaristoon ajautuu kalaverkkoon sotkeutunut miehen ruumis. Tapausta pidetään ensin onnettomuutena, mutta uudet kuolemantapaukset antavat aihetta epäillä, että kyseessä on henkirikos. Nackan poliisi Thomas Andreasson ryhtyy epätoivoiselta vaikuttavaan kilpajuoksuun aikaa vastaan: mitä kauemmin murhaaja on vapaalla jalalla, sen useampi ihminen pääsee hengestään.

Pienessä saaristolaismiljöössä murhat vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin. Thomasin lapsuudenystävän Noran elämäntilanne on muutoinkin taitekohdassa: hän joutuu punnitsemaan jokseenkin emansipatorisessa hengessä uran ja perheen välillä. Merimiljöö tuo tarinaan oman nostalgisen sävynsä.

Kustantaja kertoo, että juristista kirjailijaksi siirtyneen Viveca Stenin Sandhamn-sarja on Ruotsin viime vuosien menestyneimpiä dekkareita. Syvissä vesissä on trilogian ensimmäinen osa ja myös ensimmäinen suomennos Viveca Steniltä.

En yleensä lue dekkareita, mutta Syvissä vesissä tuntui juuri sopivalta kirjalta kokeilla e-kirjaa. Lukukokemus olikin yllättävän myönteinen: sivuja ei tarvinnut käännellä, ja fontin kokoa ja näytön kirkkautta pystyi säätämään. 

Perinteisen kirjan tarjoamaan lukutunnelmaan e-kirjan kanssa ei kuitenkaan pääse, ja ainakin kotimaisten teosten hinnat tuntuvat jokseenkin suolaisilta. Esimerkiksi matkalle e-kirja on silti eittämättä kätevämpi kuin paperiversio.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama