Siirry pääsisältöön

Viveca Sten: Syvissä vesissä


Crime Time 2012
Suom. Outi Menna
446 sivua


Tukholman saaristoon ajautuu kalaverkkoon sotkeutunut miehen ruumis. Tapausta pidetään ensin onnettomuutena, mutta uudet kuolemantapaukset antavat aihetta epäillä, että kyseessä on henkirikos. Nackan poliisi Thomas Andreasson ryhtyy epätoivoiselta vaikuttavaan kilpajuoksuun aikaa vastaan: mitä kauemmin murhaaja on vapaalla jalalla, sen useampi ihminen pääsee hengestään.

Pienessä saaristolaismiljöössä murhat vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin. Thomasin lapsuudenystävän Noran elämäntilanne on muutoinkin taitekohdassa: hän joutuu punnitsemaan jokseenkin emansipatorisessa hengessä uran ja perheen välillä. Merimiljöö tuo tarinaan oman nostalgisen sävynsä.

Kustantaja kertoo, että juristista kirjailijaksi siirtyneen Viveca Stenin Sandhamn-sarja on Ruotsin viime vuosien menestyneimpiä dekkareita. Syvissä vesissä on trilogian ensimmäinen osa ja myös ensimmäinen suomennos Viveca Steniltä.

En yleensä lue dekkareita, mutta Syvissä vesissä tuntui juuri sopivalta kirjalta kokeilla e-kirjaa. Lukukokemus olikin yllättävän myönteinen: sivuja ei tarvinnut käännellä, ja fontin kokoa ja näytön kirkkautta pystyi säätämään. 

Perinteisen kirjan tarjoamaan lukutunnelmaan e-kirjan kanssa ei kuitenkaan pääse, ja ainakin kotimaisten teosten hinnat tuntuvat jokseenkin suolaisilta. Esimerkiksi matkalle e-kirja on silti eittämättä kätevämpi kuin paperiversio.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Antti Tuuri: Rauta-antura

Otava 2012 336 sivua Ihastukseni Antti Tuurin kirjoihin ei ole laantunut sitten Kylmien kyytimiehen (2007). Tämän syksyn uutuus Rauta-antura jatkaa Äitini suku -sarjaa ollen sen kahdeksas, itsenäinen osa.  Rauta-antura johdattaa lukijansa Lapin sotaan ja syksyn 1944 räntäsateisiin: 19-vuotias Heikki Ojala joutuu joukko-osastonsa mukana Tornion taisteluihin ja sieltä saksalaisten perässä kohti pohjoista. Kerronta etenee Tuurille ominaiseen tapaan kronikoiden ja neutraalin toteavasti. Tapahtumia ei kuvailla tai kommentoida laatusanoilla. Veijo Hietala kutsuukin Tuurin kertojaa osuvasti viattomaksi kertojaksi. Tuurin henkilöt ovat tavallisia, historian tapahtumien pyörteisiin ajautuneita ihmisiä, kuin keitä tahansa.   Taisteluita kertojana toimiva Heikki Ojala ei juurikaan kuvaa, mutta sen seurauksia kylläkin: ruumiskasoja, maahan jäätyneitä saksalaisia, poltetun Lapin lohdutonta maisemaa:  Joen takana Ruotsin puolella oli Ylitornion kirkonkylä polttamattoman...