Siirry pääsisältöön

Pirkko Mattila: Auksuuni


Omakustanne 2012
271 sivua

Auksuuni, mikä ihmeen auksuuni? Minulle entuudestaan tuntematon sana tarkoittaa siis huutokauppaa. En tätä entuudestaan tiennyt, vaikka olenkin avojalakanen oululainen. Oppia ikä kaikki.

Auksuuni kertoo Oulun seudulla vaikuttaneen Mattilan suvun vaiheista 1800-luvulta aina nykypäiviin. Tarinan keskushenkilöinä ovat opettajana työskentelevä Arvi, hänen vaimonsa Anna sekä heidän poikansa Eero. Arvilla ja Eerolla on erityisen läheinen suhde, ja Arvi huolehtii pojastaan paljon aikana jolloin miesten osallistuminen kodin askareisiin ja lastenhoitoon ei ollut mitenkään kovin tavallista.

Suvun varhaisimmat vaiheet sijoittuvat Oulun merenkulun mahtivuosiin 1800-luvun loppupuolelle. (Samoin kuin Paula, olisin minäkin lukenut mielellään enemmän merimieselämästä, niin elävästi sitä Auksuunissa kuvataan.) Perämies Emmanuel Pelkolin seilaa maailman merillä ja ostaa Lontoossa huutokaupasta harmonin:
Immu ihaili ostoksensa huolellisesti tehtyä puutyötä ja ajatteli sen komeana huonekaluna kotinsa kamarissa. - - Jouluna hän sytyttäisi kynttilät, tyttö soittaisi, ja hän istuisi Kaisan kanssa kuuntelemassa taivaallisia säveliä. Ja olisihan se poikakin kotona jouluaikaan, kun merikoulua kävi.

Merillä seilaa myös Isak Mattila, joka asettuu uransa jälkeen Ouluun ja nai Immun tyttären, Maria Sofian. Heidän kolmesta lapsestaan vain yksi jää eloon. Hän on Arvi, Pirkko Mattilan tuleva appi.

Isak Mattilan Amerikankin kolunnut matka-arkku ja Immun harmoni, jota Immu ei ehdi koskaan kotonaan nähdä, ovat romaanissa sukupolvia yhdistäviä elementtejä ja tavallaan myös vertauskuvia sille, miten elämä kaikessa rajallisuudessaan kuitenkin aina jatkuu. Tällaisessa historiankuvauksessa kirjoitetaan näkyviin se mikä virallisista historiankirjoituksista uupuu: arjen kulttuurihistoria, tavallisten ihmisten ajatukset ja askareet. Romaanissa on hienosti esillä myös entisajan oululainen miljöö puutaloineen, kouluineen ja toreineen.

Auksuuni on oululaisen Pirkko Mattilan toinen historiallinen romaani. Esikoisteoksen Perämeren Sofia (2009) päähenkilön esikuvana on Mattilan oma isoäiti, joka toimi kauppiaana viime vuosisadan alun Kemissä. 

Erityistä huomiota kiinnitin Auksuunin huoliteltuun ulkoasuun sekä tyylikkääseen taittoon.

Kommentit

  1. Hienosti kirjoitettu ja kuvattu, Jaana! :-)

    Tosiaan Auksuunissa oli merkittävää myös isän yksinhuoltajuus sodanjälkeisinä vuosina, kun yksinhuoltajia oli muutenkin vähän ja erittäin epätyypillisesti se oli mies! Mattilat kestivät hienosti yhteisön paineet ja panettelut. :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana uusi ulkoasu muuten täällä blogissasi <3!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! :)

    Mulla on omakustanteita kohtaan aika paljon ennakkoluuloja, näen niitä niin paljon työssäni. Auksuuni erottuu joukosta edukseen. Kirja oli myös yllättävän dramaattinen: en voinut lukea sitä itkemättä.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, Mattila on siis kirjoittanut niin miehen kuin omankin suku(laise)nsa vaiheista. Mukavaa, että sinäkin esittelit omakustanteen.

    Kirjan kansi tosiaan on tyylikäs, samoin sinun uudistunut blogi-ilmeesi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jaana, että arvioit omakustanteeni! Ei se ole tekstin laadusta kiinni mitä kustantajat hyväksyvät. Perämeren Sofiaa tarjosin monille kustantajille Auksuunia en edes tarjonnut. Molempien kirjojeni ulkoasusta ja taitosta vastasi graafikko Petteri Lehtinen, ammattimies. Esittelen kirjaani kirjamessuilla 16.-20.8.2012

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin