Siirry pääsisältöön

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Like 2012
209 sivua

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittua – rakkaus on vain paljon monimutkaisempaa kuin sota. Sodalla on omat lainalaisuutensa ja sen päämäärä on aina selvä. Rakkaudella ei ole sääntöjä, eikä kukaan voi luvata rakkauden pysyvyyttä.

41-vuotias Julie esittelee Normandian maihinnousun tapahtumia turisteille. Hän hallitsee vuosiluvut, hyökkäyslinjat, yksityiskohdat, syyt ja seuraukset. Mutta 8-vuotiaan tyttärensä sairastumista leukemiaan hän ei voi hallita, eikä liioin miestään, joka pettää Julieta nuoremman naisen kanssa.

Riikka Ala-Harja kuvaa kuudennessa romaanissaan miltä tuntuu, kun elämä vetää kunnolla maton alta. Juliella on tavallaan kolme sotaa: historialliset tapahtumat, parisuhde ja sota Emman sairautta vastaan. Kirjan tunnelma on intensiivinen, ja vain Julien petturimies jää etäisemmäksi hahmoksi. Teksti mukailee minäkertoja-Julien tunnetiloja: pettymystä, huolta lapsesta:

Ojennan jalkapallohuivin Emmalle. Emma riisuu vaaleanpunaisen lippalakin ja yrittää kietoa huivia päähänsä. Emma hermostuu kun ei saa. Autan Emmaa, kalju peittyy. Kuolema on koko ajan meidän kanssamme, niin minä ajattelen, kuolema asuu minun päässäni, se kaihertaa koko ajan rikki.

Maihinnousu pitää otteessaan, sitä ei henno laskea käsistään. On käännettävä sivua – miten Julielle käy, selviääkö Emma?

Muualla:
Arvostelu Keskisuomalaisessa
Arvostelu Hesarissa

Kommentit

  1. Sinäkin pidit tästä. Olen nyt lueskellut eri ihmisten arvioita kirjasta ja toistaiseksi kaikki ovat kirjasta pitäneet. Myös Hesarin kehuva kritiikki herätti mielenkiinnon eli tämä taitaa mennä luettavien listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suotta listaa. Kirja on ikävä murheiden pläjäys. Se maihinnousun kurjuus tietysti vähän suhteuttaa perheen arkikurjuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...