Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Teos 2012
313 sivua
 
Oululaisen Jenny Kangasvuon (s. 1975) esikoisromaani Sudenveri on ehdottomasti kirjasyksyn parhaimmistoa. Sen omaääninen ja monitasoinen kerronta sopii myös kaltaisilleni lukijoille, jotka eivät yleensä fantasiagenreä harrasta.

Sudenveri on kolmen naisen tarina. Taiteilija-Varga haluaisi unohtaa menneisyytensä, mutta on kuitenkin siitä lähtemättömissä. Vargan rakastettu Marraskuu on huolissaan paitsi Vargasta, niin myös heidän suhteestaan, koska Varga on etäinen ja välttelevä. Vargalla ja hänen äidillään Martalla onkin kannettavanaan suuri salaisuus: he ovat ihmissusia, vironsusia.

Sapenmakuinen pahanolontunne täytti kurkkuni, kun ajattelinkin sitä, että paljastuisin. Susihahmoni oli pakopaikkani, minun mahdollisuuteni olla oma itseni ja unohtaa kaikki ahdistus, enkä halunnut siihen mitään tahraa.

Suurimman osan ajastaan Varga ja Martta viettävät ihmisinä, mutta tahtoessaan he pystyvät muuttumaan susiksi, viettien ja vaistojen varassa eläviksi laumansa jäseniksi. Erilaisuus, identiteetin rakentaminen ja muutoksen hyväksyminen ovatkin Sudenveren kantavia teemoja. Elävimmillään sen kerronta on nojautuessaan ikiaikaisiin myytteihin, naiseuteen ja luontoon:

Mummu seisoo haudalla hetken. Ajattelen, kuinka minä ja mummu olemme kuin puunrungot, vartalo maan päällä mutta juuret syvällä maan sisässä, risteillen ja lomittuen. Jonakin päivänä on lasteni ja lastenlasteni vuoro seisoa maan pinnalla ja minun olla juurina heille.

Muualla:
Hesarin arvostelu
Vinttikamarissa
Kirjaston Kummitus