lauantai 15. syyskuuta 2012

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu


Gummerus 1964

Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta.

Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa.

Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja hänen onnettomasti päättyvä rakkautensa lappalais-Oulaan. Martan isä Juhani ei hyväksy nuorten suhdetta ja lopullisen tuomion Oula saa, kun Juhani kuulee tyttärensä olevan raskaana.


Pääjuonen taustalla seurataan Siskonrannan asukkaiden sinnittelyä köyhyyden, luonnon ja Jumalan ristipaineessa. Myös lukujen väliin sijoitetut balladimaiset runot tähdentävät tapahtumien kohtalonomaisuutta. Elämisen puitteet ovat kovin vaatimattomat ja ahtaat. Erityisen karuna näyttäytyy kylän yleisen naisen, Liinunkorven Ainon kohtalo. Ainon menehdyttyä keskenmenoon hänen lapsensa pääsevät kuitenkin nopeasti sijaisperheisiin. Näin yhteisö näyttää myös suopeat kasvonsa.


Naturalistisimmillaan Syntinen laulu on kuvatessaan hurmoksellisia lestadiolaisseuroja, jotka päättyvät orgioihin. Ylhäinen ja alhainen kohtaavat irvokkaalla tavalla myös elostelevan saarnaajan henkilöhahmossa. Saarnaaja tiedetään huoripukiksi, mutta samalla hän on Jumalan sanansaattaja ja sitä myöten moraalisen koodiston yläpuolella. Talosta taloon kiertelevä maallikkosaarnaaja onkin tyyppinä pohjoisen kirjallisuuden – Mukan ohella esimerkiksi Matti Hällin, Paavo Rintalan ja Anna-Maija Ylimaulan tuotannossa esiintynyttä
vakiokalustoa. Mukalla viattoman Poudan Elinan viettely laajenee kuvaamaan koko yhteisön kaksinaismoralismia ja sosiaalista hierarkiaa.

Jos pohjoisen kirjailijoista pitäisi nostaa yksi ylitse muiden, olisi minun valintani ehdottomaksi Timo K. Mukka. Hänen tekstiinsä ei aika ole purrut. Teosten kaunokirjallinen ote on edelleen elävä ja koskettava.


Muualla:
Maa on syntinen laulu ja Tabu Kiiltomadossa

6 kommenttia:

  1. Olipa osuva kuvaus! Syntinen on eräs suosikeistani, niin niteenä kuin elokuvanakin.

    RT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvakin on todellakin katsomisen arvoinen.

      Poista
  2. Vinkkaanpas tämmösestä englanninkielisestä, tuoreesta kirjasta. Jospa tulisi vielä suomeksikin! Amerikan vanhoillislestadiolaisen (nyt entisen) kirjoittama. Facebookista löytyy oma sivunsa, jossa Hesarin artikkeli kirjasta ja kirjailijasta.

    https://www.facebook.com/hannapylvainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Löytyi Googlellakin: http://g.virbcdn.com/_f/files/fa/FileItem-266559-HelsinginSanomat.pdf

      Poista
  3. Olen samaa mieltä, että tämä kestää aikaa. Olen lukenut teoksen monta kertaa vuosien varrella.

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva löytää blogisi, jota en ole aiemmin vielä löytänyt ja huomata, että olet myös blogannut tästä kirjasta. Ajattelin itse blogata Syntisestä laulusta vielä tänään tai viimeistään huomenna ja varmaan linkata bloggauksesi siihen.

    Itse koin lukukokemuksen aika järkyttäväksi ja "liian" naturalistiseksi. Huh-huh.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...