Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 1964

Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta.

Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa.

Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja hänen onnettomasti päättyvä rakkautensa lappalais-Oulaan. Martan isä Juhani ei hyväksy nuorten suhdetta ja lopullisen tuomion Oula saa, kun Juhani kuulee tyttärensä olevan raskaana.

Pääjuonen taustalla seurataan Siskonrannan asukkaiden sinnittelyä köyhyyden, luonnon ja Jumalan ristipaineessa. Myös lukujen väliin sijoitetut balladimaiset runot tähdentävät tapahtumien kohtalonomaisuutta. Elämisen puitteet ovat kovin vaatimattomat ja ahtaat. Erityisen karuna näyttäytyy kylän yleisen naisen, Liinunkorven Ainon kohtalo. Ainon menehdyttyä keskenmenoon hänen lapsensa pääsevät kuitenkin nopeasti sijaisperheisiin. Näin yhteisö näyttää myös suopeat kasvonsa.

Naturalistisimmillaan Syntinen laulu on kuvatessaan hurmoksellisia lestadiolaisseuroja, jotka päättyvät orgioihin. Ylhäinen ja alhainen kohtaavat irvokkaalla tavalla myös elostelevan saarnaajan henkilöhahmossa. Saarnaaja tiedetään huoripukiksi, mutta samalla hän on Jumalan sanansaattaja ja sitä myöten moraalisen koodiston yläpuolella. Talosta taloon kiertelevä maallikkosaarnaaja onkin tyyppinä pohjoisen kirjallisuuden – Mukan ohella esimerkiksi Matti Hällin, Paavo Rintalan ja Anna-Maija Ylimaulan tuotannossa esiintynyttä – vakiokalustoa. Mukalla viattoman Poudan Elinan viettely laajenee kuvaamaan koko yhteisön kaksinaismoralismia ja sosiaalista hierarkiaa.

Jos pohjoisen kirjailijoista pitäisi nostaa yksi ylitse muiden, olisi minun valintani ehdottomaksi Timo K. Mukka. Hänen tekstiinsä ei aika ole purrut. Teosten kaunokirjallinen ote on edelleen elävä ja koskettava.

Muualla:
Maa on syntinen laulu ja Tabu Kiiltomadossa