maanantai 1. lokakuuta 2012

Arja Tiainen: Lapsilta kielletty


WSOY 2012
80 sivua


Arja Tiaisen (s. 1947) edellinen runokokoelma Tää tojota ei lähe liikkeelle (2006) oli kirjallinen helmi, jonka voimaannutti lukijankin: "Sais ohittaa luuserit, tietyökoneet, kaikki.”

Myös Tiaisen uusin kokoelma vannoo ironian ja arjen läheisyyden voimaan.  Feministinen ja epäsovinnaisuuksia kaihtamaton elämänasenne on edelleen tallella. En siis ole samaa mieltä Savon Sanomien kriitikon kanssa, jonka mielestä Tiaisen runojen ”meno on hyytynyt alustaviksi muistiinpanoiksi ja puhekielisiksi pikapiirroiksi”. Ymmärtämätöntä arvostelua, sanon minä. Jos muutama kohta olisikin kaivannut oikolukua, ei se tee koko kokoelmasta puolitekoista.


Monissa Lapsilta kielletyn runoissa on aavistus haikeutta ja kaipuuta edesmennyttä puolisoa kohtaan: ”Tästä olisi hänen kanssaan lysti jutella.” Usein elämänkumppani on läsnä tunteena ja tietoisuutena:


Tulin kotiin aamuauringossa.
Kiirastulta piisaa. Kävelin kapakasta
toiseen. Ihan vaan että jostain tulisin
myöhään. Naapurit näkisivät. Jossain se oli.
Sitä laatii lavasteita.
Sinä tiedät miten asiat ovat.


Postmodernin ajan feministi voi huoletta myöntää, että ”Hyvä jos mies hallitsee koneet koska minä en. / Löytää perille kun matkaillaan.” Toisen osaaminen ei ole itseltä pois, vaan jotain lisää. Eihän kertojaminäkään ole iäti muuttumaton, vain yhdenlainen ja yhteen muottiin sopiva. Hän on samanaikaisesti vahva ja heikko, itsenäinen ja kaipaava, nuori ja vanha, köyhä ja rikas, idealisti ja realisti. 


Kun teemana on niinkin suuri asia kuin rakkaus, on vaarana sortua imeliin korusanoihin ja pateettisiin asetelmiin. Tiaisen runoissa ei tällaisiin haksahdeta, kiitos maanläheisen ja konstailemattoman näkökulman.


Runokirja ilman suurta rakkautta on paskaa.
Eräänlaista opinnäytettä
korkeintaan.
Luettu, sivistytty.
Sivistys-sanan Lönnrot keksi
pellavanloukuttamisesta.
Sievistää – se että kaikki on tasapäistä.
Viivottimella vedettyä.
Sun pellavas.


Muualla:
Hesarin arvostelu
YLE Lappi / Juha Pikkarainen

5 kommenttia:

  1. Mm, tuo edellinen Tiaisen kokoelma viehätti minuakin sen verran että kai tämäkin pitää luettavaksi hakea.

    VastaaPoista
  2. Tää tojota ei lähe liikkeelle on eittämättä hilpeämpi kuin Lapsilta kielletty.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Tekstinäytteiden perusteella yhdyn kyllä sinun mielipiteesi enemmän kuin tuon siteeraamasi kriitikon. Mutta luenpa itse kun ennätän, Tiaista onkin tullut luettua aivan liian vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse Tiaisen suhteen varsin myöhään herännyt, sillä tutustuin hänen runoihinsa vasta Tojotan myötä.

      Poista
  4. Minäkin bongasin tämän vasta, ja uutuutena se kiinnostaa erityisesti. Minusta kansi on hieno, ja hertättää tunteita. Kirjoituksesi perusteella tosiaan kannattaisi tutustua!

    Lupasin vuoden alussa pitää blogissani enemmän lyriikkaa esillä, mutta vähiin se on jäänyt jostakin syystä. Tällähän voisi taas kokeilla. :-)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...