Siirry pääsisältöön

Jarmo Stoor: Jeesuksen saappaanjälki


Nispero 2012
107 sivua
”Oletteko palestiinalainen?” tivasi sotilas hiljaisuuteen kyllästyneenä.
”Olen Jeesus Nasaretilainen ja olen tulossa Nasaretista.”
”Kuka on isänne?”
”Olen Jumalan poika.”
”Häh?”
Jeesuksen elämä on ollut monen kirjailijan aiheena ja inspiroijana. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin Jeesus lienee jo klassikko. Philip Pullmanin Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus leikittelee ajatuksella, josko Maria olisikin synnyttänyt kaksoset ja Jeesuksen veli olisi kirjoittanut ylös kaikki hänen opetuksensa? Jukka Pakkasen romaanissa Muuan Jeesus mies nimeltä Salvatore Della Santa muistuttaa Uuden testamentin evankeliumien Jeesusta.

Oululaisen Jarmo Stoorin (s. 1966) kertomuksissa Jeesus ilmestyy jouluaattona maapallon eri kolkille: Jerusalemiin, Afganistaniin, Berliiniin, Amerikkaan, Ouluun. Vastaanotto on epäuskoinen ja tyly. Jeesuksen päälle syljetään, häntä pilkataan ja kidutetaan. Monesti hänet tapetaan. Oulussa Jeesus tyrmätään paradoksaalisesti uskonnolla:

”En ole Jehovan todistaja.”
”Oli mikä hyvänsä. Se on kuule niin, että täällä määrää Lars Leevi ja sillä hyvä. - - ”
”Lars Leevi?”
”Lestadiolaisuuden kantaisä. Täällä kuule eletään herran nuhteessa. Lisäännytään ja täytetään maa.”
Stoorin Jeesus on kaavussaan, pitkissä kutreissaan ja sandaaleissaan tunnistettavissa länsimaisesta kuvastosta. Näin kirjan mukaan siksi, että ihmiset tunnistaisivat hänen ja pystyisivät vastaanottamaan hänen sanomansa: eläkää sovussa, rakastakaa toisianne. Nämä teemat kertautuvat joka tarinassa. Eläimet ja lapset tuntuvat olevan Jeesuksen sanomalle otollisinta maaperää.

Vaikka kertomusten kieliasu olisi kaivannut paikka paikoin lievää hienosäätöä, on Jeesuksen saappaanjälki mielenkiintoinen ja mietityttävä ajatusleikki. Jos Jeesus oikeasti tulisi, olisinko valmis?



Muualla:
Otteita romaanista Youtubessa

Kommentit

  1. Pullmanin ajatusleikki oli pettymys, Saatana jne. jäi kesken. Tämä kuulostaa lupaavammalta, laitanpa korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa multakin on jäänyt Saatana kesken, ihan viimeisille sivuille. :) Mutta Jeesus-jaksosta tykkäsin.

      Poista
  2. Muistelisin joskus Jerusalemiin sijoittuvan novellin lukeneeni, jossa oli kovin sama idea - vaikkei ehkä suurimpiin suosikkeihin lukeudu, niin jäi ainakin mieleen ja pisti pohtimaan. Pitänee siis tutustua tähänkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin