Siirry pääsisältöön

Jarmo Stoor: Jeesuksen saappaanjälki


Nispero 2012
107 sivua
”Oletteko palestiinalainen?” tivasi sotilas hiljaisuuteen kyllästyneenä.
”Olen Jeesus Nasaretilainen ja olen tulossa Nasaretista.”
”Kuka on isänne?”
”Olen Jumalan poika.”
”Häh?”
Jeesuksen elämä on ollut monen kirjailijan aiheena ja inspiroijana. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin Jeesus lienee jo klassikko. Philip Pullmanin Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus leikittelee ajatuksella, josko Maria olisikin synnyttänyt kaksoset ja Jeesuksen veli olisi kirjoittanut ylös kaikki hänen opetuksensa? Jukka Pakkasen romaanissa Muuan Jeesus mies nimeltä Salvatore Della Santa muistuttaa Uuden testamentin evankeliumien Jeesusta.

Oululaisen Jarmo Stoorin (s. 1966) kertomuksissa Jeesus ilmestyy jouluaattona maapallon eri kolkille: Jerusalemiin, Afganistaniin, Berliiniin, Amerikkaan, Ouluun. Vastaanotto on epäuskoinen ja tyly. Jeesuksen päälle syljetään, häntä pilkataan ja kidutetaan. Monesti hänet tapetaan. Oulussa Jeesus tyrmätään paradoksaalisesti uskonnolla:

”En ole Jehovan todistaja.”
”Oli mikä hyvänsä. Se on kuule niin, että täällä määrää Lars Leevi ja sillä hyvä. - - ”
”Lars Leevi?”
”Lestadiolaisuuden kantaisä. Täällä kuule eletään herran nuhteessa. Lisäännytään ja täytetään maa.”
Stoorin Jeesus on kaavussaan, pitkissä kutreissaan ja sandaaleissaan tunnistettavissa länsimaisesta kuvastosta. Näin kirjan mukaan siksi, että ihmiset tunnistaisivat hänen ja pystyisivät vastaanottamaan hänen sanomansa: eläkää sovussa, rakastakaa toisianne. Nämä teemat kertautuvat joka tarinassa. Eläimet ja lapset tuntuvat olevan Jeesuksen sanomalle otollisinta maaperää.

Vaikka kertomusten kieliasu olisi kaivannut paikka paikoin lievää hienosäätöä, on Jeesuksen saappaanjälki mielenkiintoinen ja mietityttävä ajatusleikki. Jos Jeesus oikeasti tulisi, olisinko valmis?



Muualla:
Otteita romaanista Youtubessa

Kommentit

  1. Pullmanin ajatusleikki oli pettymys, Saatana jne. jäi kesken. Tämä kuulostaa lupaavammalta, laitanpa korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa multakin on jäänyt Saatana kesken, ihan viimeisille sivuille. :) Mutta Jeesus-jaksosta tykkäsin.

      Poista
  2. Muistelisin joskus Jerusalemiin sijoittuvan novellin lukeneeni, jossa oli kovin sama idea - vaikkei ehkä suurimpiin suosikkeihin lukeudu, niin jäi ainakin mieleen ja pisti pohtimaan. Pitänee siis tutustua tähänkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 1964 Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta. Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa. Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja häne...