Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Vieras

Otava 2012
299 sivua

Riikka Pulkkisen (s. 1980) kolmatta romaania on hehkuteltu kirjablogeissa ja arvosteluissa, enkä ole hämmästynyt, jos se löytää tiensä Finlandia-ehdokkaaksi.

Minulla oli salaisuuteni. Asiat, joiden en olisi toivonut tulevan päivänvaloon. Saatoin nähdä, miten ne sähisisivät, innostuisivat ja haukkoisivat henkeään, kun pohjoisen pikkupitäjän jourueukot antaisivat vanhassa Esson baarissa lausuntoja siitä, mitä tapahtui, kun olin neljätoista. Pastorin pimeä puoli paljastuisi, Pako-papin menneisyys.
Romaanin minäkertojana toimiva Maria kantaa salaisuutta. Hän on pettynyt uskoonsa ja ihmisiin, rakkauskin tuntuu arkiselta. Mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut? Mitä hän yrittää paeta, minkä hän haluaa unohtaa?

Maria matkustaa ex tempore New Yorkiin ottamaan etäisyyttä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Alkaa uusi, tanssin ja ruumiillisuuden aika, joka ilmenee myös romaanin kielellisellä tasolla kokeilevasti ja onomatopoeettisesti. Takaumissa palataan Marian lapsuuden Ouluun ja toisenlaiseen ruumiillisuuden koetteluun: anoreksiaan. Maria etsii tietä henkisyyteen kieltämällä fyysisen olemuksensa ja sen tarpeet.


Riikka Pulkkisen henkilöhahmot ovat miltei poikkeuksetta älykkäitä ja pohdiskelevia, joskus jopa epäuskottavuuteen saakka syvällisiä. Todellisen elämän arki koostuu kovin toisenlaisista ihmisistä. 

Niin ikään mietin Vieraan aiheiden ja teemojen runsautta: muukalaisuus, jumalsuhde, anoreksia, vanhemmuus, parisuhde – muutamia mainitakseni. Vaikka osan rönsyistä olisikin voinut leikata pois, pysyy kokonaisuus onneksi hallittuna ja tarkoituksenmukaisena. Tarina kulkee eteenpäin varmalla otteella, loogisesti ja kirkkaasti.

Muualla:
Hesarin arvostelu

Kommentit

  1. Rönsyjä tässä tosiaankin on, mutta Pulkkinen kirjoittaa niin hienosti, että Vieras on kokonaisuudessaan onnistunut.

    Vahva romaani, josta pidin enemmän kuin etukäteen osasin edes arvata. Tiesin kyllä pitäväni kirjasta, mutta pidin vielä enemmän. :)

    VastaaPoista
  2. Mulla tuli sama tunne: pidin Vieraasta enemmän kuin oletin pitäväni. Pulkkinen on aidosti omaääninen ja tuore.

    VastaaPoista
  3. Ja Lukukausi täytti tänään tasan vuoden ja Vieras on 50. postaus. Rajapyykkejä nekin! :)

    VastaaPoista
  4. Olen juuri aloittelemassa Vierasta ja olen todella vaikuttunut jo muutaman kappaleen perusteella. Teemoja on ilmeisesti paljon, mutta kaikki ne ovat kiinnostavia ja ajankohtaisia. Pulkkisella on onneksi taito nivoa runsaatkin aiheet yhteen.

    Onnea hienolle yksivuotiaalle blogillesi! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä arviosta, herätti nyt viimeistään mielenkiinnon kirjaa kohtaan! Pidän kovasti kirjan kannestakin, houkuttaa lukemaan.

    Onnittelut yksivuotiaalle! :)

    VastaaPoista
  6. Kaikki eivät ihastu Riikka Pulkkisen tyyliin tai henkilöhahmojen syvällisyyteen. Onpa häntä verrattu - mun mielestä aika yllättävästi - Virpi Hämeen-Anttilaankin.

    VastaaPoista
  7. Ihana teksti, Jaana! Nyt nimittäin kiinnostuin Pulkkisen uusimmasta toden teolla, vaikka toki sitä olen odottanutkin. En vain nyt tiedä, milloin ehdin sen kimppuun...

    Loistava sitaattivalinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vähän aikaa, niin paljon luettavaa! Laskin tässä päivänä muutamana, että mulla on tällä hetkellä kesken liki 30 kirjaa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot