sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Asko Jaakonaho: Onnemme tiellä


Otava 2012
350 sivua
 

Totuus on monesti tarua ihmeellisempää. Se käy ilmi myös Asko Jaakonahon (s. 1982) esikoisromaanista, joka matkaa ajassa 1930-luvulle. Kansalaissodan haavat ovat vielä auki ja kansa sen mukaan kahtia. Lapuanliike on vahvimmillaan. Sen radikaaleimmat kannattajat kyydittävät kommunisteiksi tiedettyjä ja ei-toivottuja poliitikkoja Neuvostoliiton rajalle tai suohautaan.

Romaanin keskushenkilö on Heinäveden kunnallislautakunnan esimies Onni Happonen. Tapahtumia ei kuvata kuitenkaan hänen näkökulmastaan, vaan ne kerrotaan Happosen vaimon Saimin, lapualaismielisen tilallisen Pelkosen ja renkimies Pakarisen suulla. Samanlaista ristivalotustekniikkaa käyttää esimerkiksi Pekka Jaatinen historiallisissa romaaneissaan. Se toimii.


Köyhien puolta pitäneen ja siksi kommunistiksi leimatun Onni Happosen valinta kunnan johtoon ei ole kylän oikeistolaisten isäntien mieleen. Ensimmäiseltä muilutus- ja pieksämisreissulta Happonen selviää pakenemalla, mutta toinen kerta koituu kohtaloksi: hänet ammutaan ja haudataan suohon. 


Kukaan kyläläisistä ei nouse puolustamaan Happosta tai paljasta viranomaisille hänen murhaajaansa. He pelkäävät. Sivullisten puuttumattomuus mahdollistaa tragedian.
     Kurotin auton sisälle, yritin vetää Onnin pois pahasta. Ylioppilas tarttui minua kädestä ja työnsi, mutta kaaduin jälleen sisään. Näin vielä Onnin. Päästä valui veri.
– Täällä ei kommunistin akoilla ole mitään tekemistä!
     Joku veti minut taakse. Ylioppilas paiskasi oven kiinni, sormet jäivät väliin. Jumalauta sitä kipua. Hiukset tulivat silmille ja suuhun, auto lähti. Yritin juosta perään, mutta kaaduin. Kasvot iskeytyivät soraan. Ihmiset juoksivat ohi. Yritin huutaa apua, suusta tuli vain pihinä. Hakkarainen ja Karvinen tulivat nostamaan minut pystyyn.
Jaakonaho tuo voimallisesti esiin lapualaisliikkeen ääripaatoksen ja julmat otteet, joiden kautta ajan aatteiden vastakohtaisuus korostuu. Kolmikymmenluvun maalaiselämää ja arjen askareita vasten peilattuna se tuntuu miltei uskomattomalta. Ei ole hirvittävän kauan ajasta, jolloin Suomessakin saattoi päästä hengestään poliittisen vakaumuksensa tähden. Tästä Onnemme tiellä muistuttaa.

Martti Issakainen on kirjoittanut tapauksesta tietokirjan Happosen kyyditys (2010). Ei vanhene koskaan -rikosdokumenttisarjassa käsiteltiin tapausta vuonna 1997.


Muualla:
Aamun kirja
Hesarin arvostelu
Kaiken voi lukea
Amman lukuhetki

1 kommentti:

  1. Sinulle on Erjan lukupäiväkirjassa tarjolla tsemppiä ja tunnustuksia :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...