sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Eeva Rohas: Syvä pää


Otava 2012
240 sivua

Puu ei tule Fannyn mieleen, vaikka juuri sitä valmentaja oli käskenyt ajatella. Tyttö kauhoo vettä ja tekee potkut niin kuin on opetettu, mutta latvan kauneimman kävyn sijasta hän ajattelee altaan täyteen lumpeita. Valkoiset kukat kelluvat vedessä suurten pettävien lehtien keskellä. Sormi hipaisee jo kukan terälehteä, mutta samassa kukka uppoaa. Hän venyttää seuraavan vedon vielä pitemmäksi, jotta yltäisi paremmin, mutta taas hän myöhästyy. Kukat katoavat, yksi toisensa jälkeen, kunnes tytön tyhjä käsi osuu altaan päätyseinään.
Joskus todelliseen kirjahelmeen törmää yllättäen, kenenkään suosittelematta tai arvosteluja lukematta. Eeva Rohaksen (s. 1982) Syvä pää oli minulle juuri tällainen odottamaton, mutta sitäkin ilahduttavampi tuttavuus. 

Romaani alkaa Fannyn, nuoren uimarilupauksen tarinalla. Seuraavassa luvussa tutustutaan Susanneen, kolmikymppiseen naiseen, jonka kirjallisuuden opinnot ja tutkielma Kultasuu-teemasta P. Mustapään runoudessa ovat jääneet kesken. Kolmas luku esittelee Fannyn isän, eläinlääkärinä työskentelevän Janin. Fannyn äiti on kuollut, ja Jan asuu kaksistaan tyttärensä kanssa.


Vahvimmin ja mielenkiintoisimmin kolmikosta nousee esiin Susanne, joka korvaa jumittuneen elämänsä tyhjiön hoivaamalla oikeaa ihmisvauvaa muistuttavaa reborn-nukkea. Susanne kaipaa omaa tilaa, mutta ei uskalla ottaa ratkaisevaa askelta etenkään kun takertuva äiti pitää sairauksiinsa vedoten hänestä lujasti kiinni. Susanneen kätkeytyy jotain salattua, mutta mitä, sitä ei paljasteta kuin vasta kirjan lopussa. Rivien väleistä on kuitenkin aistittavissa, ettei kaikki ole kohdallaan.


Toinen tärkeä henkilö on lapsuuden ja aikuisuuden rajalla tasapainoileva Fanny. Hän haaveilee menestyksestä uimarina ja on salaa ihastunut valmentajaansa. Myös hän etsii omaa tilaansa ja tapaa olla – muiden hyväksymänä ja tukemana.


Fannyn, Susannen ja Janin kohtalot tuntuvat pitkään jokseenkin erillisiltä. Lopun huipentumassa ne kietoutuvat yhteen. Romaanin kokonaisuus on huoliteltu ja sen rakenne toimii hyvin. Samankaltaista psykologista tarkkanäköisyyttä ja mentaalitunnelmaa tunnistan Pauliina Vanhatalon Korvaamattomasta (2012).


Syvä pää tuntuu sanovan: kurota eteenpäin, älä anna periksi.

Muualla:
Hesarin arvostelu
Kiiltomato
Parnasso


2 kommenttia:

  1. Tämäkin on sillä piiitkällä pitäisi-lukea -listalla :) Kiva arvio.
    Entisenä uintivalmentajana uimariteemat kiinnostavat ihan vahingossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät ole tästä tykänneet. Esim. Aamulehden kriitikon mukaan lukija jätetään tyhjän päälle: http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194730385738/artikkeli/eeva+rohas+syva+paa.html

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...