Siirry pääsisältöön

Katri Rauanjoki: Muuri


Torni 2012
247 sivua

Lauralla on työ sihteerinä, ystäviä ja poikaystävä. Ei mitään naistenlehtien glamouria, mutta kuitenkin pieni, sievä, säntillinen elämä. Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttuu: Laura saa kuulla olevansa raskaana. Terveydenhoitaja opastaa hänelle reitin kapean kujan perällä sijaitsevalle punaiselle ovelle. Sitä kautta pääsee kaupungin kahtia jakavan muurin toiselle puolelle.


Muuri on kaupungin moraalinen raja ja samalla koko romaaniin maailmaa konstruoiva vertauskuva. Toisella puolen on hyvä, toisella paha. Toisella menestyvät ja kauniit, huolitellut ihmiset, toisella epäonnistuneet, mielenvikaiset, homot ja vammaiset. 


Muurin ylittäminen merkitsee paitsi matkaa outoon ja arvaamattomaan, niin myös omaan itseen. Sihteerielämä on tuttua ja turvallista, mutta tullessaan tietoiseksi muurin toisesta puolesta, Laurasta tulee kuin Franz Kafkan Gregor Samsa. Mitä tahansa voi tapahtua, eikä kohtalolla ole välttämättä rationaalista käsikirjoitusta. ”Täällä takana on toinen kaupunki. Sellainen, jota et ole voinut edes kuvitella.”


Laura työskentelee muurin takana ensin ravintolassa, sitten sairaalassa eräänlaisena taideohjaajana. Raskauden eteneminen työntää häntä yhä syvemmälle omaan sisimpäänsä: kuka minä olen, mitä minä tarvitsen, miten minusta tuli tällainen. Muurin toinen puoli tarjoaa hänelle sävyjä ja liikkumatilaa etsiä itseään.
 

Oululaisen Katri Rauanjoen (s. 1973) esikoisromaanin tunnelma on intensiivinen, jopa kihelmöivä. Paikka paikoin ollaan lähellä alleviivailua ja pateettisuutta, mutta visuaalisuuden ja värikylläisten näkymien voimalla Muuri ponnistaa vellovien tunteiden hetteiköstä.

Ja mikäpä kirjastonhoitajaa enemmän ilahduttaisikaan, kuin se että ammattikuntamme kuvataan sivistyksen ja sananvapauden pelottomina esitaistelijoina. Haluan oitis verettömäksi ja kirkassilmäiseksi:

Siitä huolehtivat verettömät, kirkassilmäiset sisarukset, joiden ikää oli mahdoton arvailla. He eivät syöneet lihaa, mutta ruokkivat kujilla parveilevia kissojaan Mitjan tarjoamilla teurasjätteillä. - -
     Kirjasto oli kivisen talon kellarissa ja ensimmäisessä kerroksessa ja sisälsi joskus kiellettyjä tai sensuroituja kirjoja. Oli uskomatonta, että hauraat sisarukset olivat valmiita panemaan henkensä alttiiksi kirjojen tähden, mutta sellaistakin tapahtui. Kirjasto yritettiin säännöllisesti polttaa, koska se kylmäpäisesti säilytti kaikki kielletyt näkökannat.

Muualla:
Kustantajan esittely
Puolitien lukemisto
Muuri YLE Savossa

Kommentit

  1. Kävin varaamassa, vaikutti kiinnostavalta

    VastaaPoista
  2. Parasta Muurissa on sen tunnelma. Mua kiinnostaa Torni-kustantamon kirjoista myös Ella Laurikkalan Rullakatu: http://www.tornikustantamo.fi/index.php?page=2&directid=60

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut tästä viitisenkymmentä sivua, enkä oikein pääse juttuun sisälle. Mutta kannattanee jatkaa?

    VastaaPoista
  4. Kokeile vielä parikymmentä sivua. Jos sittenkään ei nappaa, niin jätä kesken. Lukemisen pitää olla hauskaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama