Siirry pääsisältöön

Marja Björk: Poika


Like 2013
215 sivua

Joka ilta me luettiin yhdessä Levolle lasken Luojani -iltarukous. Kun mutsi oli lähtenyt meidän huoneesta, Aaron ja minä rukoiltiin vielä lisäiltarukous. Aaron kertoi meitä taivaasta katselevalle faijalle omat asiansa, minä rukoilin että minulle kasvaisi yön aikana pippeli.
Marja Björkin neljäs romaani perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Marion syntyy tytöksi, mutta kasvaa pojaksi. Kaunokkien sijaan hän haluaa käyttää hokkareita, ja synttärilahjoista mieluisin on miekka. Murrosiässä Marion teippaa rintansa jeesusteipillä littanoiksi. Marionista tulee ensin Makke, sitten Miro. Miehen ruumiissa olo tuntuu oikealta: tällainen minun kuuluu olla, tämä on ominta itseäni.

Poika on ennen kaikkea selviytymistarina, jonka keskiössä on oikeastaan koko perhe. Äidin ja lasten elämää kuvataan raadollisen realistisesti infernaalisine raivokohtauksineen ja välienselvittelyineen. Suhde äitiin eheytyy rinnan sukupuolen korjausprosessin kanssa.
 

Tarinan ydin lienee sen havainnollistamisessa, miten moninaisia ja osin ristiriitaisiakin  kokonaisuuksia sukupuoli ja seksuaalisuus ovat, ei vain yksioikoisesti mieheyteen ja naiseuteen jakautuvia. Että kaikilla on oikeus olla ja elää omanlaisinaan. 

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen myös teosta Saanko olla totta? Sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen (Gaudeamus, 2011).
Ja tämä on minun elämäni. Minulla on minä itse, ja olen sen aika varhain löytänyt. Kaikki kavereistani eivät ole vieläkään. Löysin itseni vaikeimman kautta ja olen varma, että minusta on tullut kestävä. En menetä itseäni. Minun ei tarvitse valehdella enää ikinä.

Toisaalla:
Kaiken voi lukea!
Oota, mä luen eka tän loppuun
Savon Sanomien arvostelu

Kommentit

  1. Luin kirjan viikonloppureissulla Oulussa. Tykkäsin Björkin kirjoitustyylistä ja tarina oli kaikessa traagisuudessaan toiveikas. Kyllä me ihmiset osaamme salailla ja hävetä ja Björk tuo sen hienosti esille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin