Marja Björk: Poika

Like 2013
215 sivua

Joka ilta me luettiin yhdessä Levolle lasken Luojani -iltarukous. Kun mutsi oli lähtenyt meidän huoneesta, Aaron ja minä rukoiltiin vielä lisäiltarukous. Aaron kertoi meitä taivaasta katselevalle faijalle omat asiansa, minä rukoilin että minulle kasvaisi yön aikana pippeli.

Marja Björkin neljäs romaani perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin. Marion syntyy tytöksi, mutta kasvaa pojaksi. Kaunokkien sijaan hän haluaa käyttää hokkareita, ja synttärilahjoista mieluisin on miekka. Murrosiässä Marion teippaa rintansa jeesusteipillä littanoiksi. Marionista tulee ensin Makke, sitten Miro. Miehen ruumiissa olo tuntuu oikealta: tällainen minun kuuluu olla, tämä on ominta itseäni.

Poika on ennen kaikkea selviytymistarina, jonka keskiössä on oikeastaan koko perhe. Äidin ja lasten elämää kuvataan raadollisen realistisesti infernaalisine raivokohtauksineen ja välienselvittelyineen. Suhde äitiin eheytyy rinnan sukupuolen korjausprosessin kanssa.
 
Tarinan ydin lienee sen havainnollistamisessa, miten moninaisia ja osin ristiriitaisiakin  kokonaisuuksia sukupuoli ja seksuaalisuus ovat, ei vain yksioikoisesti mieheyteen ja naiseuteen jakautuvia. Että kaikilla on oikeus olla ja elää omanlaisinaan. 

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen myös teosta Saanko olla totta? Sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen (Gaudeamus, 2011).

Ja tämä on minun elämäni. Minulla on minä itse, ja olen sen aika varhain löytänyt. Kaikki kavereistani eivät ole vieläkään. Löysin itseni vaikeimman kautta ja olen varma, että minusta on tullut kestävä. En menetä itseäni. Minun ei tarvitse valehdella enää ikinä.

Toisaalla:
Kaiken voi lukea!
Oota, mä luen eka tän loppuun
Savon Sanomien arvostelu