Siirry pääsisältöön

Ari Paulow: Väärä nainen


Johnny Kniga 2013
436 sivua
Jesse Hackman Oulun kaupungista. Yksityisetsivä-kapakoitsija Jumalan armosta. Kasarmintie 10. Poliisin vanha tuttu.
Ari Paulow tekee paluun dekkarigenreen neljän vuoden tauon jälkeen. Hänen edellinen romaaninsa, nuorille suunnattu Surmankarin vangit (2012) antoi tosin topografisen vihjeen tulevasta: Väärässä naisessakin tapahtumat sijoittuvat osin Surmankarin saarelle.

Siinä missä Harri Nykäsen Raid-kirjoissa kuvataan Helsingin alamaailmaa tai Reijo Mäen Vareksen jäljissä Turkua, pääsee Jesse Hackmanin mukana tutustumaan urbaanin Oulun maisemiin:
Autoja valui jonossa ja musiikki jytisi Karaokebaarin ovesta. Viihteellä olevien seurueiden nauru ja kovaääninen puheensorina kaikuivat katua molemmilta puolilta reunustavien talojen seinistä ja pihoille johtavien porttikongien kuiluista. Joku heitti vettä Enin grillin kulmalla Mäkelininkadun risteyksen toisella puolella. Kolmen nuoren kurdimiehen joukko piiritti kahta alaikäistä pissistä Leatherheavenin-liikkeen kulmilla. Wattihuusin vanhan koulurakennuksen edustalla otettiin jo senkkaa nenästä.
Pohjoinen Suomi onkin dekkarimiljöönä harvemmin käytetty, jos kohta esimerkiksi Kati Hiekkapellon lupaava esikoinen Kolibri (2013) sijoittuu Oulun seutuville, vaikka sitä ei kirjassa suoraan sanotakaan.

Väärä nainen rakentaa perustansa samoille kantimille kuin kuusi aiempaa Jesse Hackman-romaania. On toimintaa, jännitystä, huumoriakin. Tapahtumat käynnistyvät viime presidentinvaalien ehdokkaiden sieppauksesta, mutta taustalla vaikuttavat kansainvälisemmät kuviot. Siepattujen joukkoon joutuu vahingossa myös Hackmanin kihlattu Tuulia Kinnas ja sitähän ei oman käden oikeuteensa turvautuva lupakyttä hyvällä katso. 

Ote säilyy kautta tarinan perin suoraviivaisena: hyvikset on hyviksiä ja pahikset pahiksia ulkomuotoaan myöten. Naiset ovat kauniita, miehet perisuomalaiseen tapaan joltisenkin kirveellä veistettyjä. Henkilöhahmojensa suulla kirjailija ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja maailmanpoliittisiin asioihin. 

Jesse Hackmanin näkökulman on korvannut Väärässä naisessa vuorotteleva kerronta, mikä on varsin toimiva ratkaisu etenkin kun tarina etenee kirjan alkupuolella paikka paikoin verkkaisesti. Onneksi tahti tiivistyy ja tapahtumien tornado kantaa lukijansa loppuun saakka. Jesse Hackmanin ystäville Paulowin uutukainen tarjoaa taatusti viihdyttävän lukuhetken.


Toisaalla:
Jesse Hackman tekee paluun | Forum24.fi
Kirjailija Ari Paulow palaa mukavuusalueelle | Kaleva.fi
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää