Into 2013
240 sivua
Illalla rakentaisin Kaverin kanssa veneen ja purjehtisimme SunMaid-maahan hakemaan rusinoita. Niitä oli paketti keittiön kaapissa, mutta rusinoita ei saanut ottaa, koska isä tarvitsi ne simapulloihin. Isoisä sanoi kerran että rusinoita kasvoi meren takana. Sinne purjehtisimme heti illan pimetessä.Tarmo asuu pienessä lappilaisessa kylässä, Hehtaarin tontilla. Iso rajakivi erottaa kodin kylän vaaroista ja houkutuksista. Seurana Tarmolla on Saku-koira ja sodassa kaatunut Kaveri, joka neuvoo ja lohduttaa silloinkin, kun äiti on kadonnut omiin maailmoihinsa ja isä juo. Kaveri on myös oivallinen vastus rumaa Yksinäisyyttä vastaan. Yksinäisyydellä on karvaton pitkä häntä ja silmät, jotka eivät koskaan räpsy kiinni.
Lomittain Tarmon kertomuksen kanssa seurataan myös hänen äitinsä tarinaa. Lapsena lestadiolaisen maallikkosaarnaajan raiskaamaksi joutunut Sohvi sinnittelee elämässä miten kuten, lapsuutensa traumatisoimana. Poikaansa hän yrittää suojella jokseenkin kaikelta siinä kuitenkaan onnistumatta. Rajakivikään ei ole voittamaton, ja Tarmon reviiri laajenee vuosi vuodelta.
Tarmo pakenee kodin ahdistavaa ilmapiiriä mielikuvitusmaailmaansa, ja romaanin selkeimmäksi teemaksi nouseekin mielen ja mielikuvituksen voima: miten se auttaa ja suojelee kovia kokenutta lasta. Sohvia auttaa unohtaminen, Tarmoa värikkäät kuvitelmat. Mitä pitemmälle tarina etenee, sen vaikuttavammaksi sen vetovoima käy. Toinen todellisuus on alati läsnä maahisten, etiäisten ja muiden Lapin tarinaperinteen ilmentymien muodossa. Myös luonto ja murre paikantavat kerronnan pohjoiseen.
Ahdistavaa tunnelmaa lieventävät myös arjen tragikoomiset sattumukset ja omintakeiset henkilöhahmot. Välillä itkin, välillä nauroin Sieluhäkkiä lukiessani. Paikka paikoin nousi mieleen Mikael Niemen Vittulajänkä ja sen maagisen realistinen tarinointi.
Sieluhäkki perustuu kirjan takakannen kertoman mukaan tositapahtumiin. Näin se on jälleen yksi osoitus siitä, miten kirjoittaminen auttaa ymmärtämään sekä omaa että muiden elämiä. Arkiset hetket ja muistojen välähdykset nostavat esiin jotain tärkeää ja merkittävää: miksi äidin mieli on rikki, miksi isä juo. Sieluhäkin kaunokirjallinen ote on kuitenkin niin omaääninen ja ansiokas, että pelkän terapiakirjallisuuden karsinaan se ei mahdu.
Jarmo Stoor (s. 1966) on oululainen kirjailija, kustantaja, kirjakauppias ja Tähtitornin kahvilanpitäjä. Sieluhäkki on hänen seitsemäs teoksensa.
Toisaalla:
Voiman arvostelu
Kustantajan esittely
Minulla tämä odottaa lukemista hyllyssä, kiinnostuksella odotan kirjaa. Ja aina kun lukee toisten arvioita, niin vielä enemmän kirja alkaa hyllyssä houkutella.
VastaaPoistaSuosittelen! Sieluhäkillä on aika laaja skaala: kasvukertomuksen lisäksi se sisältää hauskoja anekdootteja ja tapahtumakulkuja, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Poista