Siirry pääsisältöön

Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri


Impressio 2013
126 sivua
Kurkkasin postilaatikkoon. Siellä ei ollut korttia. Joka syntymäpäivä tai sitä edeltävä arkipäivä siellä oli ollut. Kortti, jossa luki onnea, mutta allekirjoitus puuttui. Joka vuosi käsiala muuttui pienemmäksi, mutta aina se oli tunnistettavissa samaksi kuin edellisenä vuonna tulleessa kortissa. Ne kaikki olivat minulla tallessa. Joskus haistelin niitä ja toivoin että joku tuttu tuoksu tulisi ja piirtäisi äidin kasvot ihan tähän lähelle, suoraan tuohon eteen ja minä voisin koskettaa niitä.

Nappasin tyrnäväläisen Pia Ronkaisen (s.1972) romaanin Äären ympärillä on kylmä muuri kirjaston uutuushyllystä. Tiesin, että Ronkainen on kirjoittanut aiemmin runoja: esikoisteos Runoromaani julkaistiin 2010 ja nyt esittelemäni pienoisromaanin jälkeen häneltä on ehtinyt ilmestyä jo kokoelma Välitiloja (Nispero 2013).

Äären ympärillä on kylmä muuri antaa äänen 15-vuotiaalle Emilialle, joka elää uusioperheessä isänsä ja tämän uuden naisystävän kanssa. Perheeseen kuuluu myös Sirpan 6-vuotias tytär Tiitu. 

Arki on kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Emilia kaipaa kipeästi yllättäen lähtenyttä äitiään, johon hänellä ei ole syntymäpäiväkorttien lisäksi mitään yhteyttä. Isäänsäkään hän ei haluaisi jakaa Sirpan ja Tiitun kanssa.

Romaanin kerronnassa aistit ovat vahvasti läsnä, samoin ihmisen sisäinen maailma: tunteet ja muistot. Pelko, kaipaus, rakkaus ja epätietoisuus kamppailevat Emilian mielessä. Miksi äiti lähti ja katosi hänen elämästään? Tämä jää kirjassa arvoitukseksi. Miten alituisen ikävän, sydämeen syöpyneen haavan kanssa voisi elää ja katsoa samalla tulevaan? ”Isä sanoi, että äiti koki samalla tavalla kuin minä. Se oli minusta merkillistä, että äiti oli niin minussa, kun en olisi tahtonut ja samalla olisin. Olenko minä samalla tavoin äidissä?”

Äären ympärillä kieli on kuvallisuudessaan ja vireydessään lähellä runoa, mikä sopii hyvin, kun luovitaan mielen eri kerroksissa. Emilia ei onneksi ole yksin huoliensa kanssa. Perhe ja poikaystävä tukevat ja ymmärtävät häntä. Loppua kohden kerronta taipuukin seesteisiin, osin nuortenkirjamaisiin tunnelmiin. Suosittelen tätä aikuislukijoiden lisäksi 13–17 -vuotiaille nuorille.


Toisaalla:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

WSOY 2013 180  sivua Tuula-Liina Varis on yksi suosikkikirjailijoistani, eikä hän petä tälläkään kertaa. Päinvastoin, Että tuntisin eläväni jopa ylitti odotukseni. Kokoelman henkilöhahmot ovat kaikki samaa sukupiiriä. Näkökulmat ja aika vain vaihtelevat. Kirjan aloittaa tarina Esteristä ja hänen lyhyeksi jäävästä avioliitostaan 1920-luvun Suomessa. Ester on nuori, vasta kotoaan muuttanut ja Hannes hänen ensirakkautensa. Rakkaus kantaa Esteriä halki vuosikymmenten, vaikka Hannes kuolee nuorena syöpään. Seuraava novelli kertoo niin ikään kaiken kestävästä ja kärsivästä rakkaudesta. Sylvia paapoo heittiömiestään, joka on välillä väkivaltainenkin. Kaikki miehen oikut ja oharit hän selittää itselleen ja muille parhain päin. Sota kelpaa selitykseksi sellaiseenkin, jota se ei ole varsinaisesti aiheuttanut. Tuula-Liina Varis tavoittaa jotain perimmäistä pienin vihjauksin. Mitään ei kerrota suoraan. Vaikka kaikki kahdeksan novellia kertovat rakkaudesta, ei sitä ole millään muotoa r...