Like 2013
247 sivua
Kalevan valokuvaaja kävi ottamassa muutaman rullan promokuvia, joissa poseerasin kitaran kanssa. Ihmisten tyhmyys jaksaa edelleen yllättää minut: valokuvaajakin yritti ehdottaa taustalle jotain Oulun nähtävyyksiä kuten tuomiokirkkoa, patosiltaa ja Merikosken voimalaitosta. En tietenkään suostunut. Pysyin coolina ja ehdotin sen sijaan autiotaloa Pyykösjärven rannalla, samaa mestaa, jossa kävin Katjan kanssa.
Kauko Röyhkän 15. romaani Poika Mancini jatkaa Röyhkän omaelämäkerrallisen, elokuvaksikin taltioidun Miss Farkku-Suomen (2003) tarinaa. Eletään 1980-luvun alkua. Välde on saanut jo uransa kantimille: hän on muuttanut Helsinkiin, julkaissut kolme albumia ja kaksi romaania.
Välden lisäksi romaanin kertojina toimivat Miss Farkku-Suomen pikkusisko Katja ja 18-vuotias lahjakas ja itsetietoinen Poika Mancini, jonka muusikonura on lupaavasti alullaan. Vuorottelevat näkökulmat rytmittävät kerrontaa, jossa ei kuitenkaan tapahdu mitään merkittävää käännekohtaa tai huipentumaa, ellei sellaiseksi tulkita kiusallisen työlästä äänityssessiota tai Poika Mancinin vähemmän hohdokasta esiintymistä Levyraadissa:
– Mancini tulee Oulusta. Perämeren perukoilta, tervaporvarien kaupungista.
– Vois mennä takaisin sinne vähän treenaamaan säveltämistä, Ipatti heittää.
Oulu ja sen puheenparsi on vahvimmin läsnä muutoin hieman ristiriitaisiksi jäävissä Katjan osioissa. Pohjoisen luonnon helmassa ”Ihiminen tajuaa siellä oman pienuutensa. Nöyryys tulee sieluun väkisinkin.”
Katjan kuulostellessa sisimpänsä tuntoja, Välde ja Mancini hengailevat rokkipiireissä ja pyrkivät ylemmille oksille. Mitään kummoista kehitystä henkilöhahmoissa ei kuitenkaan synny. Naiset arvotetaan ulkomuodon kautta, miehet lahjakkuuden. Ironisoiko Röyhkä näin sosiaalisen pelin asetelmia ja habitusta? Ainakin miespäähenkilöt vaikuttavat hänen kirjoissaan toistensa sukulaissieluilta: omaa minuutta ja elämää punnitaan, vain vietti vastakkaiseen sukupuoleen on ehtymätön.
Summa summarum: Miss Farkku-Suomessa kaikki on vielä mahdollista ja avoinna, Poika Mancini osoittaa, miten helposti tilaisuutensa voi hukata.
Toisaalla:
Matkalla tuntemattomaan
Lukutoukan kulttuuriblogi
Turun Sanomat
Hesari
Kommentit
Lähetä kommentti