Siirry pääsisältöön

Kauko Röyhkä: Poika Mancini


Like 2013
247 sivua

Kalevan valokuvaaja kävi ottamassa muutaman rullan promokuvia, joissa poseerasin kitaran kanssa. Ihmisten tyhmyys jaksaa edelleen yllättää minut: valokuvaajakin yritti ehdottaa taustalle jotain Oulun nähtävyyksiä kuten tuomiokirkkoa, patosiltaa ja Merikosken voimalaitosta. En tietenkään suostunut. Pysyin coolina ja ehdotin sen sijaan autiotaloa Pyykösjärven rannalla, samaa mestaa, jossa kävin Katjan kanssa.

Kauko Röyhkän 15. romaani Poika Mancini jatkaa Röyhkän omaelämäkerrallisen, elokuvaksikin taltioidun Miss Farkku-Suomen (2003) tarinaa. Eletään 1980-luvun alkua. Välde on saanut jo uransa kantimille: hän on muuttanut Helsinkiin, julkaissut kolme albumia ja kaksi romaania.


Välden lisäksi romaanin kertojina toimivat Miss Farkku-Suomen pikkusisko Katja ja 18-vuotias lahjakas ja itsetietoinen Poika Mancini, jonka muusikonura on lupaavasti alullaan. Vuorottelevat näkökulmat  rytmittävät kerrontaa, jossa ei kuitenkaan tapahdu mitään merkittävää käännekohtaa tai huipentumaa, ellei sellaiseksi tulkita kiusallisen työlästä äänityssessiota tai Poika Mancinin vähemmän hohdokasta esiintymistä Levyraadissa:

– Mancini tulee Oulusta. Perämeren perukoilta, tervaporvarien kaupungista.
– Vois mennä takaisin sinne vähän treenaamaan säveltämistä, Ipatti heittää.

Oulu ja sen puheenparsi on vahvimmin läsnä muutoin hieman ristiriitaisiksi jäävissä Katjan osioissa. Pohjoisen luonnon helmassa ”Ihiminen tajuaa siellä oman pienuutensa. Nöyryys tulee sieluun väkisinkin.”

Katjan kuulostellessa sisimpänsä tuntoja, Välde ja Mancini hengailevat rokkipiireissä ja pyrkivät ylemmille oksille. Mitään kummoista kehitystä henkilöhahmoissa ei kuitenkaan synny. Naiset arvotetaan ulkomuodon kautta, miehet lahjakkuuden. Ironisoiko Röyhkä näin sosiaalisen pelin asetelmia ja habitusta? Ainakin miespäähenkilöt vaikuttavat hänen kirjoissaan toistensa sukulaissieluilta: omaa minuutta ja elämää punnitaan, vain vietti vastakkaiseen sukupuoleen on ehtymätön.


Summa summarum: Miss Farkku-Suomessa kaikki on vielä mahdollista ja avoinna, Poika Mancini osoittaa, miten helposti tilaisuutensa voi hukata.


Toisaalla:

Matkalla tuntemattomaan
Lukutoukan kulttuuriblogi
Turun Sanomat
Hesari

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Paavo Rintala: Pojat

Otava 1958 Teuvo Pakkala toi kirjallisuuteen Oulun Vaaran kaupunginosan, Matti Hälli Tuiran, Paavo Rintala puolestaan lapsuus- ja kouluvuosiensa Raksilan. Työläisten ja köyhien alueita kaikki tyynni.  Rintalan Raksila ajoittuu jatkosotaan. Oulu oli saksalaisten varuskuntakaupunki ja kaupungintalollakin liehuivat hakaristiliput. Tuiraan rakennettua saksalaisten suurinta parakkikylää kutsuttiin Pikku-Berliiniksi ja tämä nimitys elää yhä osana paikallishistoriaa yhtä lailla kuin esimerkiksi Koskela tunnetaan Pikku-Moskovana. Kotirintaman arki näyttäytyy romaanissa kaupankäyntinä ja vehtaamisena saksalaisten kanssa. Sota on luonut poikkeusolot, joissa normaalit käytöskoodit eivät välttämättä päde. Kerronnan keskiössä toimivalle raksilalaiselle poikasakille sota on ennen kaikkea jännittävää peliä ja saksalaissotilaiden ja heidän heilojensa ”vaanimista”, jos kohta Immu, Pate, Urkki, Matti ja etenkin oman onnensa nojaan jätetty Jake oppivat tuntemaan myös sodan nurjemman puole...