Siirry pääsisältöön

Piia Kaikkonen: Rakkaat lapset


Nordbooks 2013
200 sivua

Pitkäveteisyys on kirjan synneistä pahimpia, eikä siitä voi ainakaan ylikiiminkiläisen Piia Kaikkosen (s. 1974) toista dekkaria syyttää: Rakkaat lapset vyöryttää toinen toistaan hurjempia juonenkäänteitä napakassa paketissa ja aikamoisella intensiteetillä. Uskottavuus saattaa tosin tällaisessa menossa kärsiä ja ehkä moinen vauhdikkuus sopisikin paremmin pulp-henkiseen tuotokseen.

Rakkaissa lapsissa  pysytellään muutoin tukevasti reaalimaailmassa ja sen päähenkilö Hessu Laine on kovin puhtoinen poika, jos kohta hankkiikin kertaalleen hyvän laitamyötäisen ja sen jälkitautina tutisuttavan kohmelon.

Äidin sairastuminen saa Hessun palaamaan vanhaan kotikaupunkiinsa Ouluun. Siellä hän hoksaa paikallislehdestä jutun kadonneesta serkuntyttärestään ja eipä aikaakaan kun käy jo ilmi, että jäljettömiin häipyneitä teinityttöjä onkin useita. Tämä hämmästyttävästi googlaamalla selvitetty seikka lienee jäänyt poliisilta huomaamatta (sic!).
 
Toiminnan lomassa tarjoillaan eroottispainotteista romantiikkaa ja ihmissuhdekuvioita, jotka jäävät kokonaisuudessa kuitenkin taustalle, ikään kuin jännitysjuonen rekvisiitaksi. Vaan on Hessu Laine sen verran toimelias miekkonen, että kun hän oli edellisessä romaanissa (Kuoleman varjo, 2012) lääkefirman leivissä ja nyt toimittaja, niin tarjoaisin seuraavaksi kirjastonhoitajan pestiä. Sen verran näppärästi häneltä tiedonhaku luonnistui.

Kirjan kansi on muuten oivaltava ja houkuttava. Sen on suunnitellut kirjailijan taiteilijapuoliso Sampo Kaikkonen.

Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka
Kirjavinkit

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...
4 kommenttia
Lue lisää