perjantai 25. lokakuuta 2013

Piia Kaikkonen: Rakkaat lapset


Nordbooks 2013
200 sivua

Pitkäveteisyys on kirjan synneistä pahimpia, eikä siitä voi ainakaan ylikiiminkiläisen Piia Kaikkosen (s. 1974) toista dekkaria syyttää: Rakkaat lapset vyöryttää toinen toistaan hurjempia juonenkäänteitä napakassa paketissa ja aikamoisella intensiteetillä. Uskottavuus saattaa tosin tällaisessa menossa kärsiä ja ehkä moinen vauhdikkuus sopisikin paremmin pulp-henkiseen tuotokseen.


Rakkaissa lapsissa  pysytellään muutoin tukevasti reaalimaailmassa ja sen päähenkilö Hessu Laine on kovin puhtoinen poika, jos kohta hankkiikin kertaalleen hyvän laitamyötäisen ja sen jälkitautina tutisuttavan kohmelon.


Äidin sairastuminen saa Hessun palaamaan vanhaan kotikaupunkiinsa Ouluun. Siellä hän hoksaa paikallislehdestä jutun kadonneesta serkuntyttärestään ja eipä aikaakaan kun käy jo ilmi, että jäljettömiin häipyneitä teinityttöjä onkin useita. Tämä hämmästyttävästi googlaamalla selvitetty seikka lienee jäänyt poliisilta huomaamatta (sic!).
 

Toiminnan lomassa tarjoillaan eroottispainotteista romantiikkaa ja ihmissuhdekuvioita, jotka jäävät kokonaisuudessa kuitenkin taustalle, ikään kuin jännitysjuonen rekvisiitaksi. Vaan on Hessu Laine sen verran toimelias miekkonen, että kun hän oli edellisessä romaanissa (Kuoleman varjo, 2012) lääkefirman leivissä ja nyt toimittaja, niin tarjoaisin seuraavaksi kirjastonhoitajan pestiä. Sen verran näppärästi häneltä tiedonhaku luonnistui.

Kirjan kansi on muuten oivaltava ja houkuttava. Sen on suunnitellut kirjailijan taiteilijapuoliso Sampo Kaikkonen.


Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka
Kirjavinkit

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...