sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Tapio Koivukari: Käpykaartilaiset


Johnny Kniga 2013
220 sivua


Jatkosodan alkaessa 1 500 miestä jäi saapumatta asepalvelukseen, kertoo Wikipedia. Käpykaartilaiset on kuvaus tästä sota-ajan lieveilmiöstä. Osa karkureista oli traumatisoitunut talvisodassa ja yksinkertaisesti pelkäsivät sotaa, osalle kysymys oli taas ideologisesta ja poliittisesta valinnasta: sota Neuvostoliittoa vastaan koettiin hyväosaisten ”fasistisyökäreiden” hankkeena, josta työläisten oli parasta pysytellä erossa. ”Kelpaavat työläisetkin suojeluskunnantalolle, kun sotaan täytyy lähteä.”


Lounaissuomalaiseen maalaispitäjään sijoittuvan tarinan keskiössä ovat virkaintoinen nimismies Ruuben Tammivaara ja metsään sotarintaman velvoitteita piiloutuva Einari Takavainio aatetovereineen. Sisällissodan kahtiajako on vielä selvästi näkösällä, ja paikoin mieleen nousee Asko Jaakonahon viime vuonna ilmestynyt romaani Onnemme tiellä, jossa kuvataan Lapuanliikkeen mahtiaikoja.


Sotakarkureiden perheet saavat kantaa miesten tekemästä valinnasta kovan hinnan: vaimojen on selvittävä maatilan raskaista töistä yksin, ansioita ei tule mistään, kyläyhteisö hylkää, virkavalta kovistelee tuon tuostakin. 


Käpykaartilaistenkaan kohtalo ei ole häävi, kun lyhyeksi ”kesäsodaksi" uumoiltu sota pitkittyy ja ruokavarat hupenevat. Keskinäisiltä kahnauksiltakaan ei vältytä. Metsän siimeksessä piilottelu kysyy nokkeluutta ja sitkeyttä – paikoin ollaan jopa kiantomaisissa tunnelmissa:
Mutta koivupa on semmoista, että se palaa vaikka vähän märkänäkin, palaa sihisten ja pienellä liekillä, mutta palaa kumminkin... samanmoista kuin pieneläjän sitkeys, jos ei ole jotain, niin ollaan ilman.
Koivukari ei ota kantaa karkureiden puolesta, ei liioin vastaan. Näin vain tapahtui. Sinällään tylsästä korsussa kykkimisestä ja piilottelusta romaani kertoo vaihtelevasti, jännittävästikin, vaikka lopputulema on toki alusta saakka selvä. 

Aikakauden ja miljöön Koivukari osaa kuvata ihailtavan taidokkaasti, ja Käpykaartilaiset onkin oivallinen esimerkki kaunokirjallisuuden kyvystä tehdä historiasta elävää. Metsä vertautuu johonkin pientä ihmistä suurempaan, se tarjoaa tuen ja turvan "suuressa sylissään", kun olosuhteet äityvät sietämättömiksi.


Toisaalla:
Aamun kirja
Annelin lukuvinkit
Hesari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...