Siirry pääsisältöön

Joël Egloff: Taju kankaalla


Basam Books 2013
133 sivua
Suom. Leena Rantanen

Kun tuulee lännestä, haisee suunnilleen mädälle kananmunalle. Kun taas tuulee idästä, ilmassa tuntuu ikään kuin rikinhajua, joka tarttuu kurkkuun. Kun tuulee pohjoisesta, mustat savut tulevat suoraan päälle. Ja kun tuuli nousee etelästä, mitä ei onneksi tapahdu usein, haisee aivan paskalta, ei sitä muuksi voi sanoa.

Kuvauksen perusteella voisi luulla, että kyseessä olisi rakas kotikaupunkini Oulu, mutta ei, ei ranskalainen Joël Egloff (s. 1970) ole sentään romaaniaan Suomeen sijoittanut. Eikä pohjoinen pikkukaupunki vedä nuhjuisuudessaan vertoja Egloffin miljöölle, jonka yllä leijuu sankka, eksyttävä saastesumu.


Pienoisromaanin nimetön päähenkilö asuu pahansisuisen isoäitinsä kanssa ydinvoimalan ja vedenpuhdistuslaitoksen kupeessa ja työskentelee teurastamossa. Arki on kurjaa ja yksitoikkoista raatamista kuin kiinalaisella siirtotyöläisellä, ja alati piinaava köyhyys lyö kättä toivottomuuden kanssa. Kumma kyllä, silti Taju kankaalla naurattaa aivan hervottomasti. Päähenkilö ajautuu kauhistuttavan tragikoomisiin tilanteisiin ja romaanin muutkin henkilöt ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kiehtovia, jopa sympaattisia. Egloffin huumori on mustaa, mutta myös vapauttavaa.


Osin ollaan tukevasti irrallaan konkreettisesta todellisuudesta kuten romaanin nimikin vihjaa: mikä on totta, mikä houretta? Sattumat ja onnettomuudet nyrjäyttävät arjen vielä astetta absurdimmalle tasolle, jossa mikä tahansa hirveys tai ällöttävyys on mahdollista. Silti Tajun dystooppinen maailma vaikuttaa pelottavankin todelta. Näinkö mitättömiä ja lyhytkatseisia mekin olemme pyrkimyksinemme ja haaveinemme?


Suomentaja Leena Rantasen jälkisanat taustoittavat romaania kiinnostavasti. Harmi, ettei Egloffin muita kirjoja ole suomennettu.


Toisaalla:
Kustantajan esittely

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin