sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina


Otava 1952
237 sivua


Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta.

Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi. 


Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šamanismin Lappi.
 

Kristiinan isänpuoleisen suvun kerrotaan syntyneen Seitakaltion haltijalle, Valkko-Peuralle luvatusta tyttärestä, Inka-Maariasta. Myös Kristiinan isä kastaa tyttärensä Seitakaltiossa ja näin liittää hänet sukunsa kohtaloon: rikkauksia ja maallista hyvää riittää, mutta sielu ei saa rauhaa, eikä elämä kulje onnellisia polkuja. ”– Kyllä minä tiedän – isällä oli samanlaiset. Sanovat niitä noidan silmiksi, nauroi Kristiina ja painoi peitettä suulleen, jottei nauru olisi kantautunut ämmin ja äijin kamariin.”
 

Romaanin kantavaksi teemaksi nousee taistelu sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja kaksinaismoralismia vastaan. Kristiinasta kasvaa itsenäinen ja omanarvontuntoinen nainen, hieman androgyyninenkin hahmo, joka paimentaa porojaan ja elää monella tapaa vapaata elämää. Hän toimii viettiensä ja vaistojensa ohjaamana, ja hänen suhteensa luontoon on hyvin vahva ja läheinen. Tätä kontekstia vasten onkin hieman ristiriitaista, että romaanin juoni noudattaa toisaalta lestadiolaista käsitystä synnistä ja sovituksesta.

Annikki Kariniemi oli oman aikansa mediapersoona ja kulttuurivaikuttaja, joka otti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja tuli tunnetuksi myös Lapin luonnon puolustajana. Huomenna 27.1. Kariniemen luontosuhteesta väitöskirjan tehnyt Marja L. Tuominen kertoo Kariniemestä Lapin luonnon suojelijana Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan salissa klo 18.


Toisaalla:
Kirjasampo
Marja-Riitta Vainikkala: Everstinnasta porokristiinaksi
Marja L. Tuominen: Mie elän tätä Lappia – kirjailija Annikki Kariniemen luontosuhde. Acta Universitatis Lapponiensis 264. Lapin yliopistokustannus: Rovaniemi 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...