Sami Lopakka: Marras

Like 2014
346 sivua

Tiesin, että jollakin Arlandan parkkipaikoista meitä odotti nelipyöräinen liikkuva helvetti: kuukausi samoja naamoja ahtaassa ja haisevassa elintilassa, tuhansia kilometrejä yön verhoamassa manner-Euroopassa, älinää, ölinää, kännisiä ja kahtena hahmottuvia ihmisen irvikuvia, paskanhajua, nöyryytyksiä, kuolemankrapuloita ja tuskanhikisiä lakanoita, painajaisia, morkkiksia, maustamatonta riisiä, mautonta kananlihaa, kymmenittäin käsittämättömiä englannin aksentteja, epätoivoista koti-ikävää.

Kännäämistä, naisia, huumeita, sekoilua, välillä roudataan ja soitellaan. Näin pinkeänutturainen kirjastonhoitaja odottaa kiertue-elämän kuluvan, eikä ole aivan väärässä, jos kohta ei täydellisen oikeassakaan.

Sentenced-yhtyeen kitaristina ja sanoittajana tunnetuksi tulleen Sami Lopakan (s. 1975) esikoisromaani on kuvaus oululaisen hevibändin Euroopan kiertueesta. Osa porukasta on jo turneen alussa hyvässä laitamyötäisessä, osalla taas kierre syvenee matkan edetessä. Yksinäisyys ja koti-ikävä ahdistavat etenkin romaanin kertojana toimivaa, kalma-aatoksiinsa yhä syvemmälle vajoavaa kitaristi-Hautamaata, jonka vaimo on kotona viimeisillään raskaana. Näin Hautamaa siis todentaa yhtä länsimaisen individualismin maskuliinisista peruskertomuksista: mies laajentaa lebensraumiaan, nainen odottaa kotona. Tosin tämä kitaristihemmo kokee kiertueen pikemminkin rangaistuksena tai kohtalokkaana virheenä. Mieluummin hän olisi kotona.

Kiertue ja sen konsertit muodostavat romaanille napakan ja toimivan rakenteen. Kaikki sen henkilöhahmot ovat antisankareita, siis kuolevaisia, säröjensä ja epäonnistumistensa kautta inhimillisiä. Sivuhenkilöissä revitellään vapaammin ja paikka paikoin nautinnollisen hervottomasti. Välillä lukeminen oksetti, välillä kauhistutti ja pari kertaa nauratti niin, että kieriskelin lattialla kyyneleet silmissä.

Rokkenrol-elämän ohella Marras valottaa Euroopan historiaa vähemmän valoisasta, jos kohta hyvinkin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tiesittekö esimerkiksi, että viimeinen giljotiiniteloitus on pantu Ranskassa täytäntöön niinkin myöhään kuin 1970-luvulla? Historia on julmaa, eikä yksittäisen ihmispirun kohtalo ole sen kynsissä useinkaan kaksinen.

Kaikkinensa Marras oli yllävänkin antoisa lukukokemus. Toivoa sopii, että Lopakan kirjailijanura saa myös jatkoa.

Toisaalla:
Kirjasfääri
Musiikkiholistin horinoita
Hesari: Kuolema aina mielessä

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Lue lisää

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta: Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään. Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Lue lisää

Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Hae tästä blogista