Siirry pääsisältöön

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä


Karisto 2014
158 sivua

Luen nuortenkirjallisuutta hyvin satunnaisesti, muutaman kirjan vuodessa. Pidän rajausta aikuisten ja nuorten kirjallisuuteen ylipäätään hieman keinotekoisena, ja harmillisesti moni todella hyvä kirja ei löydä laajempaa lukijakuntaa juuri sen vuoksi, että on tullut "karsinoiduksi" nuortenkirjaksi.

Jukka-Pekka Palviaisen Perjantai on hyvä päivä lähteä kulkeutui mukaani kirjaston uutuushyllyltä. Se houkutteli kansikuvallaan ja nimellään: Miksi juuri perjantai on hyvä päivä lähteä? Minne perjantaina lähdetään?

Kirjan päähenkilönä on yläasteikäinen Lotta, joka päättää lähteä etsimään rikollisjengiä pakenevaa isäänsä. Matkaseurakseen hän saa puistossa tapaamansa pojan. 

Hän sulkee koneen, nostaa repun selkäänsä ja astuu ovesta pihalle. Ulkona tihuuttaa vettä. Lotta ajattelee, että tästä se alkaa: minun ikioma elämäni.

Kaksikko matkaa pitkin poikin eteläistä ja läntistä Suomea. Lähtöpaikkana on Rauma ja sinne he myös lopulta päätyvät. Matkan aikana he tutustuvat paitsi toisiinsa, niin myös aika monenlaisiin ihmisiin, mikä pitää osaltaan kerronnan virettä yllä. Esimerkiksi Sastamalassa he viettävät tuokion Kalevin ja Joren, kahden pultsarin kanssa.
      Kaiken kruunaa Kalevin taskustaan kaivama tuikkukynttilä, jonka hän on asettanut heidän piirinsä keskelle. Se on kakluunissa hehkuvan hiilloksen lisäksi heidän ainoa valonlähteensä.

Matkasta tulee lopulta paljon enemmän kuin pelkkä isänetsintäreissu. Se on nuorille irtiotto ja askel aikuisuuteen. He myös löytävät toisistaan jotain samaa mitä on heidän omassa sisimmässään. Romaanin tunnelma on myötäelävä, eikä siinä sorruta missään vaiheessa selittelemään tapahtumien syitä tai seurauksia. 

Sastamalassa asuva Jukka-Pekka Palviainen (s. 1967) on kirjoittanut sekä aikuisille että nuorille. Vuonna 2012 hän sai Topelius-palkinnon nuortenromaanista Joku vieraileva tähti.


Toisaalla:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Keskisuomalainen
Aamusta yöhön...
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Linnea / kujerruksia1. toukokuuta 2014 klo 22.15

    Nimi houkutti myös vierailulle blogiisi. Kirja ei ole tuttu, ei myöskään kirjailija, mutta tällainen ehkä, hm, perinteisehkö nuortenkirja olisi mukava lukea pitkästä aikaa. Ainakin kuulostaa lupaavalta ja sopivan leppoisalta.

    VastaaPoista
  2. Reader, why did I marry him?2. toukokuuta 2014 klo 9.17

    Kirjan kansikuva on kyllä kerrassaan upea. Kertomasi perusteella itse teoskin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m
4 kommenttia
Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m
4 kommenttia
Lue lisää