tiistai 24. kesäkuuta 2014

Martti Palkispää: Kimaltavassa metsässä



WSOY 1951
140 sivua

Martti Palkispään (1924–2006) kirjailijanura jäi lyhyeksi. Esikoisensa Kimaltavassa metsässä lisäksi hän kirjoitti vain romaanin Poroerotus (1952) ja novellikokoelman Nappaslieriäiset (1954). Palkispää valmistui metsäteknikoksi Rovaniemen metsäkoulusta 1948. Hän työskenteli metsäalalla ensin Sodankylässä 1949–1952 ja myöhemmin Savossa.


1950-luvun vaihteessa vietetty aika Lapissa näkyy vahvasti Palkispään tuotannossa. Pohjoisen luonto ja elämäntapa on läsnä kaikissa Kimaltavan metsän kymmenessä novellissa. Kaunokirjallisia vastineita näille kertomuksille voi löytää vaikkapa Veikko Huovisen tai Heikki Lounajan tuotannosta, jos kohta selviä viitteitä avautuu myös Pentti Haanpäähän (Korvenkummun Elina) ja Ilmari Kiantoon. Jouhipartojen painissa mitellään karhun kanssa kuin Punaisessa viivassa ikään, tosin sillä erotuksella, että kun Kiannolla voiton vie arkaainen luonto, pistää Palkispäällä Lahden Akseli kunnolla kampoihin metsän kuninkaalle. Sinällään novellin asetelma ahkerasta isästä laiskoine poikineen muistuttaa satua.


Satu tulee mieleen myös tarinasta Rulli, jossa öinen kulkija noituu naapurin vaurauden itselleen.  Palkispää kuvailee noidan puuhia Samuli Paulaharjun kertomuksiin vertautuvalla elävyydellä. Kun Kimaltavan metsän muut novellit ovat hankeen ja sänkeen syntyvine lapsineen hyvinkin tuntuvasti kiinni pohjoisen niukoissa realiteeteissa, jatkaa Rulli pakanallista kertomusperinnettä. Mystistä tunnelmaa korostaa novellin loppu, jossa metsä vartioi yön pimeydessä tapahtuvia salaisuuksia ja järven jäältä kuuluu vain suksien etääntyvää rapinaa.


Kriitikko Pekka Lounela ihmetteli Ylioppilaslehdessä 1953 metsän ja metsäläisten kuvauksen suosiota kaunokirjallisuudessa ja epäili ns. kainuistien kalvavan viimeisiä lihoja luista. Modernismi teki tuloaan, eivätkä mennyttä maailmaa kuvanneet kirjailijat olleet näin katsottuna kehityksen eturintamassa. Tässä lienee yksi syy Palkispään unohdukseen. Mainituista kirjailijoista vain Kianto ja Huovinen ovat saavuttaneet klassikon aseman.
Kuitenkin Palkispäätä voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä pohjoista kuvanneista kirjailijoista. Erno Paasilinna rankkasi hänen novellinsa Odotus Lapin kirjallisuuden parhaimmistoon.

Monet Kimaltavassa metsässä kuvatut työt, esineet ja tavat ovat nykylukijalle jo tyyten vieraita. Mikä on tuiju tai piipuu? Miten pöllipuut on sahattu käsin? Tässä mielessä Palkispään novellit ovat arjen kaunokirjallista historiaa.



Toisaalla:
Pohjoista kirjallisuutta: Kainuismin kaidoilla poluilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...