Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis


Otava 2014
253 sivua


Kirjailija Anne Horni muokkaa onnellisen lapsuutensa fiktiivisiksi tarinoiksi. Vieraillessaan vanhan kotikaupunkinsa kirjastossa, hänen puheilleen hakeutuu mies, joka haluaa ratkaista isänsä kohtaloon liittyvän arvoituksen. Annen avulla hän voisi liittää mielensä ja muistojensa palapeliin myös puuttuvat palaset.


Annen työn alla oleva romaani, josta muodostuu Sauna Paradisin sisäiskertomus, on pahasti kesken, eikä häntä siksikään kiinnosta syventyä Lauri Kovasen elämänvaiheisiin. Kuin huomaamattaan hän kuitenkin uppoutuu niihin. Laurin ja Annen lapsuus on osittain yhteistä: he ovat asuneet lapsina saman kadun varrella. Annen kirjoittamasta Tuhlaajatytöstä, lapsuudesta 60-luvulla ja nykyhetkestä muodostuu romaanin kolmiyhteys ja kudelma, jonka silmukat punoutuvat toisiinsa.

Romaanin keskeisenä topoksena on Annen isän omistama julkinen sauna, Sauna Paradis, joka on jo sinällään merkki menneisyydestä: julkisia saunojahan ei juurikaan enää ole. Se tarjoaa Annelle aitiopaikan seurata kotikaupunkinsa elämää ja ihmisiä riisuttuina julkisista rooleistaan. Saunassa on vahva ruumiillisuuden tuntu ja Hassinen virittää aistien ja kehon tuntemukset taitavan todentuntuisesti.


Äkkiä hän muisti.
Kuva istuvasta nelikymppisestä miehestä sakeutui, ja hän muisti itseään nuoremman pojan kaivamassa tummanharmaiden, raskaiden miestenhousujen taskuja. Housuissa roikkui vyö, joka oli kärjestään käpristynyt ja liukas kuin iskevän kalkkarokäärmeen pää. Poika norkoili käytävässä miesten pukuhuoneen oven ulkopuolella yllään vain black horse -alushousut, mutta se ei pöyristyttänyt vaan haju, joka miestenhousuista kohoili. Pojan alahuuli oli kuin heleä kirsikka, hölmistyneesti lerpallaan.

Saunasta Anne muistaa myös Laurin kaivelemassa alkoholisoituneen isänsä housujen taskuja. Lauri viettää unohtamansa lapsuuden eräänlaisena ulkopuolisena, sivustaseuraajana, jollaisena hän pääsee sattumalta myös Annen elämään kytkeytyvän salaisuuden jäljille. Menneisyydestä avautuu kuitenkin pelkkää jännitysdraamaa laajempi kokonaisuus: muistojen, salaisuuksien ja mielikuvituksen kuvaelma, jonka varassa nykyisyys lepää.
 


Toisaalla:
Savon Sanomat
Menneisyys kätkee salaisuuden | Sydänliiton verkkolehti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin