Pirjo Hassinen: Sauna Paradis

Otava 2014
253 sivua

Kirjailija Anne Horni muokkaa onnellisen lapsuutensa fiktiivisiksi tarinoiksi. Vieraillessaan vanhan kotikaupunkinsa kirjastossa, hänen puheilleen hakeutuu mies, joka haluaa ratkaista isänsä kohtaloon liittyvän arvoituksen. Annen avulla hän voisi liittää mielensä ja muistojensa palapeliin myös puuttuvat palaset.

Annen työn alla oleva romaani, josta muodostuu Sauna Paradisin sisäiskertomus, on pahasti kesken, eikä häntä siksikään kiinnosta syventyä Lauri Kovasen elämänvaiheisiin. Kuin huomaamattaan hän kuitenkin uppoutuu niihin. Laurin ja Annen lapsuus on osittain yhteistä: he ovat asuneet lapsina saman kadun varrella. Annen kirjoittamasta Tuhlaajatytöstä, lapsuudesta 60-luvulla ja nykyhetkestä muodostuu romaanin kolmiyhteys ja kudelma, jonka silmukat punoutuvat toisiinsa.

Romaanin keskeisenä topoksena on Annen isän omistama julkinen sauna, Sauna Paradis, joka on jo sinällään merkki menneisyydestä: julkisia saunojahan ei juurikaan enää ole. Se tarjoaa Annelle aitiopaikan seurata kotikaupunkinsa elämää ja ihmisiä riisuttuina julkisista rooleistaan. Saunassa on vahva ruumiillisuuden tuntu ja Hassinen virittää aistien ja kehon tuntemukset taitavan todentuntuisesti.

Äkkiä hän muisti.
Kuva istuvasta nelikymppisestä miehestä sakeutui, ja hän muisti itseään nuoremman pojan kaivamassa tummanharmaiden, raskaiden miestenhousujen taskuja. Housuissa roikkui vyö, joka oli kärjestään käpristynyt ja liukas kuin iskevän kalkkarokäärmeen pää. Poika norkoili käytävässä miesten pukuhuoneen oven ulkopuolella yllään vain black horse -alushousut, mutta se ei pöyristyttänyt vaan haju, joka miestenhousuista kohoili. Pojan alahuuli oli kuin heleä kirsikka, hölmistyneesti lerpallaan.

Saunasta Anne muistaa myös Laurin kaivelemassa alkoholisoituneen isänsä housujen taskuja. Lauri viettää unohtamansa lapsuuden eräänlaisena ulkopuolisena, sivustaseuraajana, jollaisena hän pääsee sattumalta myös Annen elämään kytkeytyvän salaisuuden jäljille. Menneisyydestä avautuu kuitenkin pelkkää jännitysdraamaa laajempi kokonaisuus: muistojen, salaisuuksien ja mielikuvituksen kuvaelma, jonka varassa nykyisyys lepää.

Toisaalla:
Savon Sanomat
Menneisyys kätkee salaisuuden | Sydänliiton verkkolehti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Lue lisää

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikanke

Lue lisää

Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Hae tästä blogista