Siirry pääsisältöön

Charles Bukowski: Postitoimisto


Suomennos: Kristina Rikman
WSOY 1986, alkup. 1971
219 sivua 



En tiedä miten muille ihmisille käy. Minulla on lapsi elätettävänä, tarvitsin rahaa viinaan, vuokraan, kenkiin, paitoihin, sukkiin ja kaikkeen sellaiseen. Minä tarvitsin autoa siinä missä muutkin, ja ruokaa, kaikkea pientä välttämätöntä.
      Kuten naisia.
      Tai päivää kilparadalla.

Aina silloin tällöin minulla on tapana lukea jotain Charles Bukowskilta (1920-1993), johon ihastuin jo lukioiässä. Renttukirjallisuuden isä taitaa tyylinsä rehellisesti ja pettämättömästi, mitä ei voi olla arvostamatta.


Bukowski nousi maailmanmaineeseen esikoisteoksensa Postitoimiston ansiosta. Romaanin ilmestyessä kirjailija oli jo viisissäkymmenissä ja arvostettu runoilija. Bukowski sekoitetaan niin vahvasti alter egoonsa Henry Chinaskiin, että mielikuvat elävässä elämässä eläneestä kirjailijasta ja hänen luomastaan kaunokirjallisesta hahmosta tuppaavat menemään sekaisin.


Henry Chinaski on antisankarin stereotyyppi: nuhjuinen ja juopotteleva retku, joka pestautuu postin hanttihommiin vain rahoittaakseen kännäilyään ja raviharrastustaan. Naiset – nuo ihanan kuumottavat, mutta myös sekopäiset olennot – vaihtuvat, mutta työpaikka pysyy yksitoista vuotta samana. Kuva Yhdysvaltain postilaitoksesta on absurdin realistinen ja sävytetty värikkään elävillä henkilöhahmoilla. Romaanin kuvaama yksitoikkoisen töisevä arki ja typeryyttä hipovat hierarkiat sopinevat mille tahansa vähän suuremmalle työpaikalle. 


Parasta Bukowskissa on mielestäni hänen rosoisen laaja skaalansa sekä yksilöiden että yhteiskunnan ilmiöiden suhteen. Mikään sovinisti hän ei ole, sillä mies jää hänen kirjoissaan aina toiseksi naiselle, vaikka päällisin puolin vaikuttaisikin päinvastaiselta.


Bukowskin ystäville suosittelen myös Dan Fanten tai vaikkapa Augusten Burroughsin kirjoja. Niissä on samanlaista anarkiaa ja viistoa näkökulmaa kuin C. B.:lla. Ja Postitoimiston taustaa avaa David Stephen Calonnen toimittama Auringonvalo, tässä olen: haastatteluja & kohtaamisia 1963-1993 (Sammakko, 2011).



Toisaalla:
Lue, ihminen!
Kaiken voi lukea!

Kommentit

  1. Kiitokset lukuvinkeistä!

    Bukowskilta olen pari kirjaa lukenut. Varmaan hän itse loi itselleen tuollaista renttukirjailijan imitsiä. Youtubessa lienee vieläkin tallenne, jossa hän lukee runojaan yleisölle ja juo samalla viiniä ja tupakoi ketjussa sekä vähättelee yleisöään. Ajattelin joskus lukevani hänen nuoruudenkuvauksensa "Siinä sivussa", mutta sitä ei enää löydy Kuopion kirjastosta. Tosin näkyy löytyvän yhtä sun toista muuta. Tämä Postitoimisto pitäisi tietysti joskus lukea.

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava lukea tekstisi Bukowskista. Minulla on oikeastaan vain epämääräisiä mielikuvia hänestä ja siksi lainasinkin jokin aika sitten valittujen runojen kokoelman 234 runoa. Tuntuu, että jokin osa runoudesta on täysin pimennossa, jos en Bukowskia lue. Aloitin lukemisen ja runot vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta olen välillä päätynyt lukemaan proosaa. Varmaankin palaan taas pian Bukowskin runojen pariin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...