Suomennos: Kristina Rikman
WSOY 1986, alkup. 1971
219 sivua
En tiedä miten muille ihmisille käy. Minulla on lapsi elätettävänä, tarvitsin rahaa viinaan, vuokraan, kenkiin, paitoihin, sukkiin ja kaikkeen sellaiseen. Minä tarvitsin autoa siinä missä muutkin, ja ruokaa, kaikkea pientä välttämätöntä.
Kuten naisia.
Tai päivää kilparadalla.
Aina silloin tällöin minulla on tapana lukea jotain Charles Bukowskilta (1920-1993), johon ihastuin jo lukioiässä. Renttukirjallisuuden isä taitaa tyylinsä rehellisesti ja pettämättömästi, mitä ei voi olla arvostamatta.
Bukowski nousi maailmanmaineeseen esikoisteoksensa Postitoimiston ansiosta. Romaanin ilmestyessä kirjailija oli jo viisissäkymmenissä ja arvostettu runoilija. Bukowski sekoitetaan niin vahvasti alter egoonsa Henry Chinaskiin, että mielikuvat elävässä elämässä eläneestä kirjailijasta ja hänen luomastaan kaunokirjallisesta hahmosta tuppaavat menemään sekaisin.
Henry Chinaski on antisankarin stereotyyppi: nuhjuinen ja juopotteleva retku, joka pestautuu postin hanttihommiin vain rahoittaakseen kännäilyään ja raviharrastustaan. Naiset – nuo ihanan kuumottavat, mutta myös sekopäiset olennot – vaihtuvat, mutta työpaikka pysyy yksitoista vuotta samana. Kuva Yhdysvaltain postilaitoksesta on absurdin realistinen ja sävytetty värikkään elävillä henkilöhahmoilla. Romaanin kuvaama yksitoikkoisen töisevä arki ja typeryyttä hipovat hierarkiat sopinevat mille tahansa vähän suuremmalle työpaikalle.
Parasta Bukowskissa on mielestäni hänen rosoisen laaja skaalansa sekä yksilöiden että yhteiskunnan ilmiöiden suhteen. Mikään sovinisti hän ei ole, sillä mies jää hänen kirjoissaan aina toiseksi naiselle, vaikka päällisin puolin vaikuttaisikin päinvastaiselta.
Bukowskin ystäville suosittelen myös Dan Fanten tai vaikkapa Augusten Burroughsin kirjoja. Niissä on samanlaista anarkiaa ja viistoa näkökulmaa kuin C. B.:lla. Ja Postitoimiston taustaa avaa David Stephen Calonnen toimittama Auringonvalo, tässä olen: haastatteluja & kohtaamisia 1963-1993 (Sammakko, 2011).
Toisaalla:
Lue, ihminen!
Kaiken voi lukea!
Kiitokset lukuvinkeistä!
VastaaPoistaBukowskilta olen pari kirjaa lukenut. Varmaan hän itse loi itselleen tuollaista renttukirjailijan imitsiä. Youtubessa lienee vieläkin tallenne, jossa hän lukee runojaan yleisölle ja juo samalla viiniä ja tupakoi ketjussa sekä vähättelee yleisöään. Ajattelin joskus lukevani hänen nuoruudenkuvauksensa "Siinä sivussa", mutta sitä ei enää löydy Kuopion kirjastosta. Tosin näkyy löytyvän yhtä sun toista muuta. Tämä Postitoimisto pitäisi tietysti joskus lukea.
Olipa mukava lukea tekstisi Bukowskista. Minulla on oikeastaan vain epämääräisiä mielikuvia hänestä ja siksi lainasinkin jokin aika sitten valittujen runojen kokoelman 234 runoa. Tuntuu, että jokin osa runoudesta on täysin pimennossa, jos en Bukowskia lue. Aloitin lukemisen ja runot vaikuttivat mielenkiintoisilta, mutta olen välillä päätynyt lukemaan proosaa. Varmaankin palaan taas pian Bukowskin runojen pariin.
VastaaPoista