Tuula-Liina Varis: Vaimoni

WSOY 2004
357 sivua

Pippa lakkasi kokonaan hoitamasta itseään. Pippa söi. Pippa lihoi. Lyhyessä ajassa hän lihoi varmaan kolmekymmentä kiloa. Sitten kymmenen lisää. Hän ei enää ollut mikään pullukka, ei sanan tavanomaisessa mielessä edes lihava. Hän oli muodoton läskipallo, josta ei enää erottanut sen paremmin rintoja kuin takapuoltakaan. Kaikki oli yhtä ja samaa ihramassaa, valtavista leukaheltoista pölkkymäisiin jalkoihin.

Pete Arjoston avioliitto on lievästi ilmaistuna epäsuhtainen. Pete on menestyvä ja menevä iltapäivälehden päätoimittaja, kun hänen vaimonsa Pippa on linnottautunut kotiinsa  ja keskittyy vain ja ainoastaan itsensä paisuttamiseen. Hän hukuttaa ahmimalla suruaan vammaisena syntyneestä ja jo vauvana kuolleesta tyttärestään. Pete taas pystyy jatkamaan elämäänsä ja häpeää katatoniseen tilaan vajonnutta vaimoaan, ja liitosta onkin jäljellä enää vain kulissit. 

Mies jopa toivoo, että pääsisi Pipasta jotenkin helposti eroon – jos tämä vaikka vain katoaisi. Eräänä päivänä näin sitten tapahtuukin, Peten toive siis toteutuu, mutta sen seuraukset ovat aivan jotain muuta mitä Pete kuvitteli niiden olevan ja hänenkin elämänsä syöksyy holtittomaan syöksykierteeseen.

Tuula-Liina Variksella on tarkka psykologinen silmä ja osuva kerronnan rytmi sekä kyky jättää lukijalle juuri sopivasti pähkäiltävää. Kaikkea ei kerrota tai analysoida, ja myös selittämättömälle tai sattumalle jätetään oma tilansa. Variksen henkilöhahmoilla on monta kerrosta ja aina vähintäänkin kahdet kasvot, riippuen mistä näkökulmasta katsotaan. Näin on Vaimossakin, jos kohta luulin ennalta nimihenkilön olevan enemmänkin kerronnan keskiössä. Nyt päärooli jäi kuitenkin miehelle.

Vaimoni voitti vuonna 2005 Suomen dekkariseuran jakaman Vuoden johtolanka -palkinnon. En osannut lukea sitä kuitenkaan varsinaisena jännityskertomuksena, vaikka se hyödynsikin dekkarille tyypillisiä elementtejä varsin toimivasti. Minulle Vaimoni kertoi paitsi parisuhteesta ja rakastamisen vaikeudesta, niin myös inhimillisen elämän perimmäisistä tunteista: hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta, syyllisyydestä ja surusta sekä tunteista ehkä vaikeimmasta ja syvimmästä – häpeästä, joka tässäkin tarinassa siirtyy sukupolvelta toiselle. 


Toisaalla:
Kouvolan Dekkaripäivät
Kirjainten virrassa
Kirjoihin kadonnut